Blogi

Vihdoinkin kevään myötä alkaa mieli olla kestona iloinen. Tämäkin päivä meni taas suuressa hymyssä. :DD Aamulla heräsin liian lyhyiden yöunien jälkeen iloisena ja pirteänä. Aamukahvin join partsilla ja keskenkaiken siirryinkin ulos, kun kaverit huutelivat seuraansa.

No sitten viettämään omaa aikaa ja nauttimaan auringosta. Olipa ihanan kuuma, vaikka tuntuikin, että housut on persiissä kiinni kestona ja syynä ei todellakaan ollut liian pienet housut. :P Aikansa auringossa loiskutettua kirmasin Helsinkiin sidukalle mukavaan seuraan. Seuran oli aika poistua omiin hommiinsa, joten jatkoin sitten Tiksiin terassille toisen ihanan ihmisen kanssa. Tosin istuttiin lasin väärällä puolella, eli sisällä. No, ei siinä mitään. Suunta kotia kohti ja muksut jo olikin pihalla odottamassa äitiä iloisena. Ihanata! :D

Nyt on muksut pedissä ja äidillä iloinen mieli. :D Kesä on ihanaa noin 10 päivän verran, sitten alan kaipaamaan talvea uudelleen, jos vanhat merkit pitää paikkansa.. :D

Juu, eli lisää kevätjuhla-kuulumisia. :) Kivaa oli ja se siitä. :) Seura oli mukavaa ja juhlat meni hyvin, vaikka olikin vähän tylsää. :D On se oma poika silti niin suloinen, kun haparoiden laulaa ja leikkii lavalla. Pojalle oli myös tosi tosi tärkeetä, että isin avovaimo oli mukana myös. Oli kyllä mustakin tosi mukavaa, joten kiitos Sinulle seurasta. :) Nyt se on sitten kesä korkattu mekko päällä ja sandaaleissa. :D

Loppuillan oonkin sitten fiilistellyt uuden musan kera ja nauttinut olosta. Viikonlopun olin iloinen ja nyt on tosi ihana olla, kun vielä joku keittäisi kahvia. ;) No juu, kai se on itse uhrauduttava, jos sitä tahtoo. :D

No joo, liikkuuhan siellä ikävä kyllä. Joskus sitä olen miettinyt, että on/off-nappi ajatuksille olis kova sana. Toisaalta, ehkä silloin elämä olisi jo liian helppoa ja yksinkertaista. Ja jos niin olisi, osaisiko sitä loppupelissä nauttia niistä pienistä iloisista hetkistä, jotka tekee elämästä elämisen arvoisen. Hankala sanoa ja toisaalta, onko silläkään niin väliä. ;)

Kun katselen elämää ympärilläni, tuntuu elämässä tapahtuvan niin kurjia juttuja, että toisaalta voisi olla ihan hyvä, jotta kaikki olisi väritöntä ja harmaata. No juu, taas sille on/off-napille olis käyttöä. Toisaalta nyt olen hyvällä päällä, niin ei kai asioiden pyörittämisestä haittaakaan voi olla. :P

Juup. Tiedän, että päivä on vaihtunut jo aikaa sitten, mutta silti hetken elän henkisesti lauantaissa. ;)

Aamulla tuli lounaskutsu "toisaalta". Tiesin, että päivästä tulee kovin kiireinen kaikkineen, kun illalla olisi kauan odotetut tuparisaunomiset pitsansyömisineen pienille korvaamattomille muuttomiehille. :) No, täytyyhän sitä syödä ja onneksi aika on tarvittaessa venyvä käsite ja hermotkin kestää paremmin kaaosta, kuin tyyntä meininkiä. No, siis sitten vaan syömään ja nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta.

Sitten olikin jo aika selviytyä kauppaan, koska pitsaa ei olisi meitin kaapin sisällöllä saanut aikaan. Juu, ei sinne päinkään. :) No, ei muuta kun kauppaan "autokärryjen ja niiden kuljettajan kanssa", kera tietty kaverin, muksujen ja koiran kanssa. Juu, sen verran sekalainen sakki, että sai ihmiset taas kauhistella, miten jollain kahdella naisella menee lujaa ja nyt oli vielä kolmas heittämässä vettä myllyyn. Mutta ei silläkään niin väliä, kun turhaan sitä elämää elää niin julmetun vakavasti. Tavarat saatiin sitten kotiin ja kokkaus oli seuraavana vuorossa. :) No juu, en mä nyt koko listaa jaksa kirjoittaa, miten nyt jokainen minuutti meni, mutta tosiaan porukkamme lisääntyi illan mittaan ja jo siinä vaiheessa meitä olikin monta. Olis Pampulan lauteet mennyt notkolleen, kun kaikki olisi yhdessä kirmannut sinne. :)

Kaikinpuolin ilta oli todella onnistunut, josta kiitos kuuluu seurueelle. Tämäkin nainen hymyili aidosti koko illan. :D Kiitos Rebeca + pojat ja _TS_+pojat. :D

T: Pampula ja muksut

Vetutus on vettumaisinta siinä vaiheessa, kun et tiedä ees, mikä vettu vetuttaa. Siinä vaiheessa alkaa jo vetuttaa se, ettei tiedä, mikä vetuttaa. :)

Loppujen lopuksi puhut oikeiden ihmisten kanssa ja huomaat, ettet osaa edes mököttää enää. :D

No joo.. Elämä on.. :D

Tänään oli pojan kevätjuhla, ensimmäinen sellainen, jossa toinen esiintyy. :) Voi sentäs, miten sitä voi tuntuakaan onnelliselta, kun oma pieni takkupää laulaa edessä kavereidensa kanssa. Sanat on välillä hakusessa, leikitkin on jo unohtunut mielestä, kun jännittää. Niinhän se menee kavereillakin. ;) Pikkusisko istuu äidin sylissä ja moneen otteeseen ylpeänä toitottaa lujaa ääneen, että veikka on siellä edessä laulamassa. :) Jotain todella hienoa olemme lasten isän kanssa saaneet aikaiseksi. Kaksi pientä nappisilmää, jotka elävät elämäänsä meidän rinnalla, katsoen aikuisilta esimerkkiä. Onneksi heillä on paljon tärkeitä ihmisiä ympärillä, ei voi muuta, kuin toivoa, että heidän lapsuus olisi onnellista aikaa, kun murehtia ehtii sitten aikuisenakin. Ihan varmasti! :(

Mä en tajua, en ymmärrä, en suostu edes käsittää, en edes yrittää ymmärtää. :P

Voiko mies ja nainen olla vain kavereita? No totta helvatissa voi. Mutta mikä siinä on, että toisten on järjettömän vaikeeta ymmärtää, että aina ei "diili" toimi niin, että kahvilla käynti tarkoittaa armotonta riettailua. Ehkä joillekin sitten tarkoittaa? Paha sanoa. Jotenkin tuntuu niin turhauttavalta aina selittää "no, se on vaan kaveri". En mä joudu naispuoleisiakaan kavereita luokittelemaan omiin lokeroihin ja selittää, miksi joku on kaveri, joku ystävä tai jotain.

Toinen on se, että jos joku on "vain kaveri". Miksi seuraava kysymys on, ootko jo ollut sängyssä? Ei jumantsuikka, enhän mä kavereita sänkyyn kaada, jotain rajaa. :) Sitä varten on ihan muut kuviot. (Toinen on se tosiasia, etten muutenkaan himoitse kaikkea, mikä liikkuu.) Poikkeus tietty on, jos kaveruus etenee eteenpäin, mutta se ei taas kuulu tähän, eikä ole pohtimisen arvoinen asia edes. Niin vaan käy, jos käy. :)

Mut juu, lopetan pohdinnan taas tähän.. Jatkoa seuraa joskus, jos jaksaa. :)

Ilta himassa, yksin kera parin drinksun. :) Aika terapeuttista sanoisinko. Mut juu, eiköhän mun terapiaistunnot alkais olla kohta takanapäin. Nuppi ajantasalla elämässä, mitä nyt joskus hippasen viiraa, mutta eikös se ole jokaisen ongelma joskus. :P

Tän illan olen kuullut, etten puhu tunteistani suoraan. Öö.. enkö? Sitten mä en varmaan osaa. Omasta mielestä sanon, mitä mieleen tulee heti, nyt ja välittömästi. Ok, tottahan omista tunteista puhuminen joskus on hankalampaa, mutta siinäkin olen tsempannut ihan sen takia, että on suorastaan raivostuttavaa, kun pitää arvailla toisen ajatuksia. :( Se ei ole kivaa, ei hienoa, ei mitään järkevää ja mihinkään johtavaa.

Kuitenki tunne-elämäkin on siinä määrin pärsuksista, että koskaan asiat ei mene niinkuin haluat, tunteet menee väärään kohteeseen tai sitten ne ei vaan tavoita sinua. :P Outoa ja nyt en puhu vaan niistä suurista rakkaudentunteista, vaan ihan ystävien välisestä ystävyydestä.

Mutta, kuten moneen kertaan kuultuna, elämä on. :D Ja sitä rataa. :)

Väsy on iskenyt jo monta tuntia sitten. Mutta mitä kummaa, mitä minä pystyssä hiihtelen vielä? No kun unetus hävisi jonnekin tuossa iltasella, eikä takaisin ole näkynyt. Toisaalta, nukkuminen on kyllä tosi yliarvostettua hommaa. Vähemmälläkin pärjää ja harvinaisen pitkällekin vielä. ;)Elämä ja lapset opettaa tinkimään uniajasta, jos meinaa iki-omaa aikaa viettää. Minulle taas ne pienet hetket yömyöhään on parempaa hermolomaa, kun että muksut olisi muualla pari päivää. Huomenna muksut lähtee isälleen, joten saan nukkua sitten rauhassa, jos väsyttää. Kun nyt on hyvä olla, miksi menisin nukkumaan ja huomaisin aamulla olevani toista mieltä. Silloin, kun tuntee olonsa tasaiseksi ja huomaa ajatusten väistyneen, voi todella nauttia olemisesta "itsensä" kanssa. Illalla oli hetken "jaska"-mieli, kun tajusin loukanneeni erästä todella tärkeää ihmistä huomaamattani. Mutta tosiaan asia on selvitetty jo, joten mitä sitä pohtimaan julkisesti. :)

Äsken juttelin pitkät pätkät puhelimessa minulle tärkeän ihmisen kanssa, jonka kanssa on ollut hieman sukset ristissä. Oli niin ihanata kuulla toisen ääni "iloisena" ja huomata, että kaikki on hyvin ja kaikki sutviutuu aikanaan.

Mut juu, aika on tehdä nyt jotain muutakin, joten ystäväni peitto ja tyyny tuolla jo huutelee. <3

Tiistaiaamu alkoi mukavasti, joku oli eilen siivoillut täällä. Ainoastaan aurinko ulkoa puuttuu. :) Muuton jäljiltä on hieman kamat rempallaan, kun elämä on ollut viime viikon "mukamas" niin kiireistä. Eilen sitten päätin urakoida ja kun tänään jatkan loput, meitin koti on asuttava ja sitten voikin keskittyä ulkomaailmaan ja pysyä poissa kotoa, jottei tavarat sottaannu uudelleen. ;) No joo, kunhan ne löytää omille paikoilleen, niin kai ne jossain määrin paikoillaan suostuu pysymään. Mutta elämää ei koskaan voi tietää, joten miksi tietäisi tavaratkaan paikkaansa. *hah*

Mut juu, kai tuo kahvikuppi pitää taas käteen ottaa, ennenkuin "väsähtää" odotteluun ja muuttuu kylmäksi. :)