Kuulin tänään, että eräs ihminen, jonka tiedän, on saanut viimeinkin hajotettua aivonsa päihteillä...Vuosia ja vuosia jatkunut viinan ja lääkkeiden (siis aivan kaikenlaisten lääkkeiden) sekakäyttö on vihdoin tehnyt sen, mitä kaikki ovat jo kauan pelänneet/odottaneet. Mutta elämä yllätti taas ironiallaan...Se mikä kyseiseltä ihmiseltä lähti, ei ollut näkö...ei kuulo...ei makuaisti...ei hajuaisti...ei kävelykyky...Vaan TUNTEET. Kyseinen ihminen ei enää kykene tuntemaan. Hän ei tunne mitään omaa lastaan kohtaan. Ei iloitse mistään, ei tunne empatiaa, ei välitä mistään. On aivan turta. Ja kyse ei ole pelkästä lääkkeiden aiheuttamasta tilapäisestä reaktiosta, nyt on oikeasti ihan tosijuttu kyseessä, lääkärin vahvistamana. Aivot eivät enää jaksa jatkuvaa kidutusta. Saa nähdä mikä seuraavana prakaa... Taas loistava esimerkki elämän ironiasta. Ja tämä on oikeasti tosijuttu.
Hassua nähdä miten ihminen tuhoaa itsensä...Kuinka elämä on tällekin ihmiselle tarjonnut monia kymmeniä upeita mahdollisuuksia alkaa uusi elämä. On perhettä, on ystäviä, jotka tukevat. On ihmisiä, jotka tarjoavat apuaan päivittäin. Mutta hän ei vaan halua. Tärkeintä tällä hetkellä on lääkkeet ja viina. Mikään muu ei merkitse, vaikka keho hajoaa päivä päivältä enemmän. Joku voisi sanoa että moinen on elämän tuhlaamista...Enkä tiedä olisiko niin väärässäkään...
