Elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Ja suuri syy siihen on eilinen aivan jumalattoman loistava Twisted Sisterin keikka! Valmistauduin keikkaan kyllästämällä itseni sellaisella määrällä parasetamolia, jolla olisi voinut parantaa pienen Afrikan kylän päänsärystä...Sen ja antibioottien avulla jaksoi painaa. :) Ja kivaa oli! Hirmuisesti ei tietenkään voinut riehua, ettei keuhkot repeä, mutta tarpeeksi. :) Mitä nappeja Dee Snider on ikinä nappaillutkaan, niin mulle samoja, kiitos, mä haluan olla tuossa iässä samanlainen energiapakkaus. :D Ja muukaan bändi ei todellakaan jäänyt taustalle...Mark "The Animal" Mendoza kyllä todellakin ansaitsee lempinimensä. :D Pääsin vielä suht lavan eteen, eikä näinollen pygmiytenikään ollut esteenä täysipainoiselle nautinnolle. :D Olen kyllä niin onnellinen etten tuota keikkaa joutunut missaamaan. Alkaa jo hieman helpottaa se Mayhem-vitutuskin, tuo kun oli todellakin pienen uhrauksen arvoinen, että olin eilen lähtökunnossa. :)
Todella kaunis ele Sniderilta (ja toki myös koko muulta bändiltä) oli omistaa "The Price"-kappale Jokelan uhreille. Mielenkiintoista oli myös se, että kyseisen kappaleen jälkeen lähti heti soimaan kappale "Burn In Hell"...Ilman välispiikkejä, ilman mitään...Tuli mieleen, että olikohan kyseinen kappale sitten omistettu itse ampujalle...Vähän liian ironinen kappalejärjestys ollakseen sattumaa...
Mutta hauskaa tosiaan oli eilen! Huomenna sitten Pain Tavastialla! Sitäkin odotetaan innolla! :)