Eipä sitä näköjään kauan ehdi kotona homehtua...Huomenna olis sitten lähtö maaseudun rauhaan rentoutumaan joksikin aikaa, kun nyt kerran sitä aikaa on...Olin aluksi ihan sitä mieltä, että minähän nyt en landepaukkuilemaan lähde, mutta kun kuulin millaisia ilmoja on lupailtu, niin maaseudun rauha lähelläolevine järvineen alkoi kuulostaa mitä mukavimmalta. Saa nähdä kuinka mökkihöperönä sitä tulee takaisin. :)
Nonnih, se on nyt sitten Wacken 2007 takana päin...Viikonloppu meni niin pirskatin nopeasti ja hauskaa oli! Ja bändit aivan loistavia! Wackenia on kokemuksena pirun hankala lähteä kuvailemaan kenellekään sellaiselle, joka ei siellä ole käynyt, mutta en voi sanoa muuta kuin että pirun hienoa. :)
Torstaina tosiaan lähdettiin aamupäivällä Finnairin sinivalkoisin siivin kohti Hampuria. Jo koneessa saattoi aistia suuren metallijuhlan tuntua, sillä pitkätukkaa näkyi vähintään jokatoisella penkkirivillä. :D Siinä oli tavis-mammoilla ihmettelemistä. :D Hampuriin saavuttuamme oli rakas matkanjärjestäjämme JookosKookos järjestänyt meille kyydityksen hotelliin. Ja aikamoinen kyyditys olikin! Lasti hevikansaa sullottiin minibussiin, ja matka alkoi kohti Reeperbahnia! Reeperille päästyämme sai muuten suht vaisu kuskimme jonkinlaisen uskonnollista herätystä muistuttavan kohtauksen, ja alkoi armoton papatus Reeperin ihmeistä. Itse ymmärrän saksaa keskiverto-pornoelokuvan sanaston verran, mutta kehonkielestä päätellen äijä yritti intoa täynnä selittää seurueelle, että mistä kohtaa Reeperiä saa parhaat huorat. Varsin hyödyllinen sightseeing... ;) No, sen jälkeen vaan kamat ulos minibussista ja hotelliin valmistautumaan viikonlopun koitokseen. Tunnustan siis olevani sen verran hienohelma, että vaikka Wackenia festarina kovasti arvostankin, niin silti niin extreme-harrastaja en ole, että leirintäalueelle lähtisin sinne yöpymään. :D
En ole käsittääkseni koskaan aiemmassa elämässäni kävellyt suohirviön päällä, mutta nyt taidan tietää miltä moinen tuntuu. Wackenissa oli nimittäin kuulemma satanut viikon ennen kyseistä festaria, ja maasto oli pitkälti mudan peitossa. Fiksu Wacken Crew oli kuitenkin keksinyt peittää koko alueen (en oikeasti halua edes ajatella kuinka kauan moiseen on täytynyt mennä!!) oljilla ja puuhakkeella. Helpotti elämää festarialueella kummasti. Tosin ongelmiakin moinen ratkaisu toi tullessaan...Ongelma A oli ensinnäkin se, että oljilla päällystetty muta on suht vekkuli kävelyalusta, eikä koskaan (varsinkaan pimeällä) osannut tarkkaan lähteä arvioimaan mihin astui ja kuinka pitävää kyseinen maapläntti on. Ongelman B huomasimme sitten jo paljon kuivempana perjantaina erinäisinä itsestäänsyttymisilmiöinä...En tiedä kuinka vaikeaksi voi joillain ihmisillä muodostua yhtälö kuiva olki + palava rööki + tuulen henkäys = saatanan nopeasti etenevä tulipalo keskellä festarialuetta! Onneksi Wacken Firefighters oli jatkuvasti tilanteen tasalla, ja varsinaisia vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Mutta kieltämättä kävi mielessä, että ilmeisesti Saksassa tämä tulenkäyttö ei ihmisillä ole ehkä kaikkein harkituinta...
Ja sitten viimein tärkeimpään, eli bändeihin! Wackenin tapaan tarjonta oli taas niin monipuolista, että alkoi oikeasti harmittaa, kun kaikkea ei vaan ehdi näkemään. Torstaina aivan mahtisetin veti legendaarinen Saxon, jota ei voinut kuin ihailla. Äijät jaksoivat painaa parin tunnin setin, eikä tehnyt edes tiukkaa! Perjantain parhaimmistoon kuuluivat mielestäni ehdottomasti Therion (aivan mahtava livekokemus, se bändi osaa pistää pystyyn kunnon liveshown), Grave Digger (säkkipillillä soitettu Brave Scotland oli introna niin loistava, että siinä viimeistään alkoi menojalka vipattaa oikein urakalla :), Lacuna Coil (joka tosin oli jalkojen särkemisen takia pakko nauttia istualtaan) ja Dimmu Borgir (aina yhtä mahtava, jopa niin mahtava, että jengiä oli keikalla niin paljon, että jouduin tyytymään katselemiseen noin viiden kilometrin päästä).
Lauantain parhaimmistoon taas lukeutuivat ehdottomasti Destruction (erityisplussaa kieroutuneista cheerleadereista ja ah niin sexystä teurastajasta :), ja erityismaininnan saa Type O Negative, jonka onnistuin näkemään eturivistä! Vaati paikalle saapumisen 1,5 tuntia etuajassa ja raivoisan reviirinpuolustamisen, mutta oli oikeasti sen arvoista. Jo Wackenissa eturiviin pääsy on jo kokemus sinällään, mutta vielä Type O Negativen keikalla se oli jotain mahtavaa. Peter Steele papiksi pukeutuneena oli jotain, mikä sai aikaan akuutin nestehukan. :D Sillä keikalla tuli oikeasti biletettyä urakalla, ja siitä takuulla kerrotaan vielä lapsenlapsille kiikkustuolissa. :D Type O:n jälkeen soittanut Immortal oli myös aivan mahtava, mutta siinä vaiheessa kun pääsin kaivautumaan Typen keikan eturivistä Immortalin keikan läheisyyteen, oli porukkaa jo niin paljon, että jouduin taas tyytymään piippuhyllyy. :( Immortalin keikan jälkeen alkoi jo oikeasti kunnossa tuntua, että takana on kohta kolme päivää Wackenia, joten sen jälkeen oli pakko alkaa jo ottaa rauhallisemmin. Ainoaksi harmiksi koko festareilta jää se, että niin monta todella mahtavaa bändiä jäi näkemättä ihan vaan yksinkertaisesti sen takia, ettei ehtinyt tehdä kaikkea mitä olisi halunnut. Se onkin se Wackenin suuri varjopuoli, niin paljon tehtävää ja nähtävää, niin vähän aikaa...
Eilen sitten illalla palailtiin kotiin, kone täynnä Suomi Metallin kermaa. :) Olo on nyt edelleen väsynyt mutta onnellinen, ensi vuonna taas! Tosin en edes kuvittele minkälaisen yleisörynnistyksen saa aikaan ensi vuoden suuresiintyjä Iron Maiden, mutta se on sen ajan "murhe".
Loppuun vielä esitän suuret kiitokseni matkajärjestäjällemme JookosKookokselle (ja vähän Taistollekin ;)! Homma toimi taas enemmän kuin mainiosti, ja ensi vuonna toivottavasti taas nähdään! :)
*lääääääääh* :P
Nonnih, nyt on sitten viimeistä silausta vaille pakattu...Siivoaminen jäi taas puolitiehen, kuten arvata saattaa... :D Aamulla tosiaan nokka kohti Saksaa ja siitä se taas toivottavasti lähtee!
Matkakertomusta taas luvassa joko tässä blogissa, tai jos meno oikein hurjaksi äityy, niin eiköhän taas joku lööppi kerro missä mennään...
Valtuutan rakkaan LadyVonMufMufini pitämään vahtia Helsingistä matkani ajaksi! All you sinful people, be aware and very afraid... ;D
Heh, äiti soitti juuri ja kertoi, että toinen rakas kissini, Sohvi, oli tänään laittanut putkimiehen lujille...
Tytöt ovat siis "mummolassa" hoidossa, ja tänään oli sitten putkimies tullut putkia rassaamaan. Noh, mummolassa vessa on täysin ja kokonaan Sohvin reviiriä. Hiekkalaatikkoakaan ei saa puhdistaa ilman Sohvin haukan lailla valvovaa katsetta...Ja niin oli tämäkin putkimies joutunut työskentelemään vihaisesti tuijottavan kissaneidin katseen alla... :D Ilme oli kuulemma ollut niin hapan, että oli putkimieskin pitänyt extra-kiirettä... :D
Toinen rakkaani, Doro, oli jo putkimiehen nähdessään luikkinut yläkertaan sängyn alle karkuun, mikä olisi varmasti ollut minullakin ensimmäinen looginen reaktio...Mutta Sohvi kun on Sohvi, niin se alkaa jo käydä ihan kelpo vahtikoirasta. :D
Taitaa tästä päivästä alkaen liikkua putkimiespiireissä urbaanilegendaa vihaisesta Sohvista, jokaisen putkimiehen kauhusta... ;D
Tänään oli tarkoitus siivota perusteellisesti ennen matkaan lähtöä...Juu, ei just tällä hetkellä näytä siltä...Pakattua olen saanut vähän, ja vaatteitakin olen saanut pesuun...Mutta siivoaminen tuntuu tällä hetkellä erittäin kaukaiselta ajatukselta, päikkärit houkuttelee huomattavasti enemmän, vaikka olenkin ollut hereillä vasta pari tuntia...Liekö "hieman" levottomalla yöllä osuutta asiaan...
Ja ennenkuin perverssit irstailijat (kuten rakas Ladyni ;) kääntävät tämän levottoman yön joksikin syntiseksi toiminnaksi (pois se minusta!), niin selvennän, että olen hieman hämilläni viimeöisistä liikehdinnöistäni...Hmmm...Voikohan ihminen kävellä puoliksi unissaan? Jos voi, niin juuri sellainen tapahtui viime yönä. Havahduin sellaiseen unen ja valvetilan välimuotoon viime yönä noin neljän aikaan, ja sain sellaisen tunteen, että nyt on oikeasti pakko nousta sängystä, ja kävellä olohuoneeseen. No, näinpä tein, istahdin sohvalle pimeään olkkariin ja nökötin siinä noin 5 min, kunnes havahduin kunnolla hereille, ja rupesin mietiskelemään että mitäköhän helvettiä tässä teen neljältä aamulla...Siis syy nousemiseen oli sillä hetkellä täysin looginen, jostain syystä piti ehdottomasti mennä olkkariin...Mutta mitä tekemään, se todennäköisesti jää pimentoon alitajuntani syövereihin...Enkä nyt kuittaisi tuota ihan pelkkänä unissakävelynäkään, sillä muistan tuosta tapauksesta aivan kaiken, ja olin niinsanotusti semisti hereillä. Kaikkea sitä tapahtuu, hulluus iskee hitaasti mutta varmasti...Tämä lomautettuna oleminen ei selvästikään sovi mulle...Tai sitten vaan olin loman tarpeessa enemmän kuin tajusinkaan...
Mitäköhän ensi yönä tapantuu, siitä saa lukea joko täältä, tai Iltalehden lööpistä...
On kyllä nyt aika hassu olo...Viimeinen duunivuoro takana, nyt ollaan siis sitten oikeastaan tyhjän päällä, ei mitään tietoa onko takaisin menemistä...Feels weird...
Orpoa oloa lisää myös se, että rakkaat kisumisuni lähtivät tänään porukoille "mummolareissulle". Eli hoitoon tuon Saksan matkan ajaksi...Oli niin outoa tulla kotiin tyhjään taloon, kun ei ollut kahta keltaista silmäparia tuijottamassa, kun astui ovesta sisään...Eikä ole ketään tässä sylissä hyrisemässä, kun koneella istun...Huoh, ikävä niitä pikkuisia...Vaikkakin tiedän, että äiti taatusti taas hemmottelee ne karvapallerot piloille, ja tiedän että heillä on siellä enemmän kuin hyvä olla, niin ikävä on silti...
Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa pakkailla ylihuomista lähtöä varten...Ei vaan jaksa vielä aloittaa, sen verran on hassu olo...Taidan siis lysähtää hetkeksi sohvalle katsomaan hömppäsarjoja DVD:ltä, niin eiköhän se siitä. Heh, sainkin juuri pari päivää sitten lahjaksi Beverly Hillsin toisen tuotantokauden DVD-boksin, sillä jos millä pitäisi lähteä aivot narikkaan! :D
Hmmm...Kaikkea sitä ihmiselle sattuu ja tapahtuu...Sain viime yönä jonkun ihmeen aktiivisuuskohtauksen...Klo 1.30 yöllä sain ihmeellisen inspiraation alkaa kuurata ja puunata kissojen hiekkalaatikkoa. Siis toki olen moista siistinyt ennenkin, mutta eilen sain todellisen vimman kuurata sen viimeistä milliä myöden uudenveroiseksi...Siinä oli kissit hieman ihmeissään, kun mami pistää tuulemaan keskellä yötä. Onko tää nyt sitä kuuhulluutta...Jos on, niin saisi tulla useamminkin... :D
Kenties tämä on nyt vaan henkistä siirtymistä lomautetun arkeen...No, ehkä toisaalta hyväkin niin, jos nyt saisi sitten vihdoin tän kämpän sellaiseen kuntoon kun on jo kauan halunnut...On viimeaikoina vähän tää kodinhoito jäänyt huonolle hapelle...Ja minähän en laiska ole... ;D
Tänään sitten viimeinen työpäivä ainakin toistaiseksi...Outo olo...
En voi kyllä muuta sanoa kun että näitä otuksia syvästi rakastan! Tänään taas kuullut kaikkea kamalaa mitä on kauniille luontokappaleille tapahtunut, joten täytyi kotiin tullessa napata heti ovelta kisumisu kainaloon ja halirutata kunnolla! Äidit murut! <3
Kaikensortin eläinrääkkääjät pitäisi tappaa hitaasti ja kiduttamalla! Tiedän tosin eräänkin ihmisen, joka ei tietojeni mukaan ole eläinrääkkäykseen syyllistynyt, mutta ansaitsisi silti moisen kuoleman...
Voisko joku ystävällisesti kertoa, että miksi juuri silloin, kun rahaa pitäisi säästää ja olla muutenkin taloudellinen, löytää kaupoista kaikkea aivan ihanaa ja niiiiin tarpeellista...Päätin suurella dramatiikalla, että ennen Saksan matkaa en osta MITÄÄN muuta kuin ihan päivittäistavaroita, ja vaatteistakin korkeintaan uudet sukat...Mutta jostain kumman syystä tossa sohvalla taas on röykkiö tän päivän ostoksia...Mun pitää mennä jonnekin terapiaan...
Ihan mahtipäivä taas...Tyypillinen maanantai...On se kyllä niin hemmetin jännä, miten aikuiset ihmiset ei osaa käyttäytyä! Miten joku ihminen oikeasti voi selvitä tästä elämästä aikuiseksi ilman minkäänlaisia käytöstapoja! Tämän päivän ansiosta on kyllä eräskin tietty miesääni ja eräs tietty yritys iskostunut mieleeni äärimmäisen negatiivisella tavalla...Heh, kohta on Seiskassa pienimuotoiset paljastukset tästäkin yrityksestä, jos tämä vitutus tästä vielä nousee...Prkl!
Haastan Lady Von Mufmufin kanssani ankaraan vitutuksenpoistopäivään! :D Otatko muruseni haasteen vastaan? ;) Muutkin toki tervetulleita!
