Luulisi että jossain menee raja huonekasvinkin urheudella, mutta niin vain kävi, että palmuni selvisi kokonaiset seitsemän vuotta kaltoin kohtelua. Mistä minä olisin voinut tietää, että niitä pitää myös ruokkia?!
Jossain vaiheessa kyllä kävi mielessä, että keltainen on jukkapalmulle aavistuksen verran outo väri.. Hyvä ettei itku päässyt muuttoapuna olleelta äiteeltä kun kärsivä rehu katsoi häntä anelevasti silmiin ja toivoi kuolemaa.
Nyt on kuitenkin Substraalia ostettu kaupasta, ja kasvi taas vihertää! Silloin tällöin jopa pikkuisen laulaa luikautan sille siinä toivossa, että se jonain päivänä antaisi minulle anteeksi..