Blogi

Kolmen kympin lähestyessä viimeisetkin vanhenemisen merkit alkaa olla saavutettu. Kaikenlaisten kolotusten, pelkotilojen, ohimoiden pakenemisen ja muun hyvän lisäksi minusta on tullut nyt rappukirjoittelija!

Tällaisen viestin jätin siis rappuni ilmoitustaululle:

*******************************
Hei,

Asunnossani oli viime sunnuntaina näyttö, jota varten kiinteistövälittäjä oli laittanut asiaankuuluvat laput rappukäytävään. Jälkeenpäin sain kuulla, että jossain vaiheessa nuo laput oli revitty alas ja heitelty puskiin, mikä luonnollisesti hankaloittaa mahdollisten ostajaehdokkaiden löytämistä perille.

Välittäjä epäili asiasta pikkupoikia tai humalaisia, ja saattoi olla siinä oikeassakin... Kuitenkin siltä varalta, että joku rapun asukkaista vain kovasti haluaa saada minut jäämään, pyytäisin asianomaista tulemaan juttelemaan kanssani asiasta.

Muuten ei tulisi edes mieleeni epäillä mitään tällaista, mutta olen ennenkin havainnut ilmoitustaululla olevien lappujen jotenkin mystisesti päätyvän ROSKAKSI lattialle kun joku on katsonut niiden olevan väärässä paikassa.

Aurinkoisin terveisin,
XXXXXX XXXXX

asunto B50
puh: #########
*******************************

Mitäköhän seuraavaksi.... kammiovärinää?

Eläimiä, kekseliäitä apinoita, olioita vailla suurempaa merkitystä kuin elää ja jatkaa sukua... Sitä ihmiset on. Jos tämä pääseekin välillä unohtumaan, niin muistamiseen riittää yksi risteilylaivallinen täynnä känniä, kiimaa ja petosta.

Joukko vähäkarvaisia kädellisiä on päässyt vuorokaudeksi eroon perheistään, ja tämä aika käytetään tarkoin hyödyksi.. Yön tunteina - naimisen lomassa sillä on vain vähän merkitystä jos sänkykumppani pitää rap-musiikista ja käyttää puhuessaan täytesanaa "vittu".

"Jehovat" ovat ottaneet raskaat aseet käyttöönsä umpipakanallista sieluani vastaan... vai sen puolesta?

Olen saanut olla melko rauhassa siitä lähtien kun he eräänä sunnuntaiaamuna onnistuivat herättämään minut elämää suurempaan krapulaan.. Vihaisesti mulkoileva, puolialaston, viinalta haiseva turjake olisi varmaan vaatinut jonkinlaisen manaajan paikalle, joten he kuin kohtaloani ivaten ojensivat minulle nopeasti "Herätkää!"-lehden ja perääntyivät sovinnolla.

No eipä aikaakaan kun ovikelloni jälleen soi. Normaalisti en avaa ovea tuntemattomille, sillä joka ikinen kerta kun niin teen, toivon jälkeenpäin tehneeni toisin. Tällä kertaa olin juuri kuitenkin jostain syystä rymistelemässä eteisessä melko äänekkäästi, enkä siis tohtinut teeskennellä poissaolevaa.

Ehkä olin aliarvioinut edellisen kohtaamisemme vakavuuden, sillä manaajan sijaan he olivatkin lähettäneet ovelleni enkelin! Hölmistyneenä tuijotin kuvan kaunista nuorta naishahmoa, joka alkoi kertoa minulle tulevan maanpäällisen paratiisin ihanuuksista.. Enkelin parina ollut ihmisnainen tyytyi vain nyökyttelemään innokkaasti parhaissa kohdissa, enkä muista kuinka kauan tätä jatkui kunnes enkeli kysyi minulta: "Oletko sinä sitä mieltä että raamatusta voi löytyä ihmisille arvokkaita elämänohjeita?"

"En."