Pelastus saa odottaa vielä

"Jehovat" ovat ottaneet raskaat aseet käyttöönsä umpipakanallista sieluani vastaan... vai sen puolesta?

Olen saanut olla melko rauhassa siitä lähtien kun he eräänä sunnuntaiaamuna onnistuivat herättämään minut elämää suurempaan krapulaan.. Vihaisesti mulkoileva, puolialaston, viinalta haiseva turjake olisi varmaan vaatinut jonkinlaisen manaajan paikalle, joten he kuin kohtaloani ivaten ojensivat minulle nopeasti "Herätkää!"-lehden ja perääntyivät sovinnolla.

No eipä aikaakaan kun ovikelloni jälleen soi. Normaalisti en avaa ovea tuntemattomille, sillä joka ikinen kerta kun niin teen, toivon jälkeenpäin tehneeni toisin. Tällä kertaa olin juuri kuitenkin jostain syystä rymistelemässä eteisessä melko äänekkäästi, enkä siis tohtinut teeskennellä poissaolevaa.

Ehkä olin aliarvioinut edellisen kohtaamisemme vakavuuden, sillä manaajan sijaan he olivatkin lähettäneet ovelleni enkelin! Hölmistyneenä tuijotin kuvan kaunista nuorta naishahmoa, joka alkoi kertoa minulle tulevan maanpäällisen paratiisin ihanuuksista.. Enkelin parina ollut ihmisnainen tyytyi vain nyökyttelemään innokkaasti parhaissa kohdissa, enkä muista kuinka kauan tätä jatkui kunnes enkeli kysyi minulta: "Oletko sinä sitä mieltä että raamatusta voi löytyä ihmisille arvokkaita elämänohjeita?"

"En."