Blogi

Omasta elämästä en tiedä,
onko sen lanka katkeamassa
minuutin, kuukauden tai vasta
vuosikymmenien päästä.
Ei voi muuta kuin aavistaa,
että tämä mitä näen, ei ole kaikki.

On olemassa toinen todellisuus,
johon tätä nykyistä on vaikea verrata.
Se on joka hetki läsnä edessäni, takanani,
yläpuolellani ja alapuolellani,
sisäpuolellani ja ulkopuolellani,
vaikka en näe sitä silmin, enkä korvin.

Kuolenpa huomenna tai vuosikymmenien päästä,
joka tapauksessa elämäni jää kesken.
Siitä ei tule valmista eikä täydellistä.

Seinämä, jossa jäi eilen 10 henkeä lumivyöryn alle:
http://www.youtube.com/watch?v=Fxf5uFwI2qE&feature=related

Kymmenen ihmistä on kateissa lumivyöryn jäljiltä Mont Blancilla. Kateissa olevista, viisi on Itävaltalaista ja kolme Sveitsiläistä, kahden kansalaisuus ei ole tiedossa. Mont-Blanc du Taculilta irronnut jäälohkare ilmeisesti aiheutti vyöryn (Tacuil kuului alkuperäiseen suunnitelmaamme, mutta oppaamme muutti reittiä).

Vuorella on myös suomalainen retkikunta, mutta he ovat toisella seinämällä.

Ranskankielinen uutinen ja kuvaajat vuorella:
http://www.youtube.com/watch?v=tA6ZOgVZTDo

Tällaisellta näyttää iso laviini:
http://www.youtube.com/watch?v=6wZhtcFBXXY&feature=related

Tuntuupa surulliselta.

Suomalaisretkikunta meilasi juuri viestin:
Jeps... Muutama ninuutti aikaa kirjoittaa.
Hengissa ollaan ja vuoristo0 on ollut mahtava. Vertikaali metreja olemme nousseet tänään yli 1000. Helikopterit porraa kohti takulia jatkuvalla syotolla ja on kieltamatta aika ikava fiilis Menehtyneiden puolesta.
Muuten onnettomuus ei Nixissa nay kuin hekojen porraamisen kautta.
Ei muuta kuin uneen ja huomenna kohti jaatikoita!!

Minulla oli kiipeilyretkellä Olympuksen hyvätasoinen matkapokkari matkassa.
Mikä parasta, niin pystyin ottamaan pari sataa kuvaa lataamatta akkuja.
Kamera on myös roisketiivis ja iskun kestävä.
Kuvat eivät kuitenkaan koskaan korvaa niitä sinisiä hetkiä, joita saa kokea korkealla vuoristossa.
Lykkäsin kameran usein aamulla vuoristo-oppaan taskuun ja pääsin itsekkin muutamaan fotoon.
Olen kovasti miettinyt tuhansien matkakuvien säilytysmuotoa, osasta olen tehnyt powerpointeja. Olen tallentanut kuvat myös CD-levyille matkakohtaisesti, jos tietsikka sattuisi pamahtamaan.

ainakin näin paljon:

ensi lauantaina löysempää

Sain puhelimeni toimimaan vesisukelluksen jälkeen.
Onneksi matkassa oli myös Ikean kassi, johon sorsa mahtui juuri ja juuri.

Onnistunut eka sorsastuspäivä takana. Ilma oli paras mahdollinen, puolipilvistä ja reipas tuuli.
Sorsat liikkuivat hyvin ja sain kaksi todella komean kokoista, jotka perkasin ja laitan pakkaseen.
Hieman oli huono tuuri, kun tulin jahdista. Heitin halvan jahtikännykkäni autoon ja laitin Communikaattorin vyökoteloon. Olin lähdössä, kun menin vielä pesemään käteni pieneen lampeen. Puhelimen kotelo ei ollutkaan kiinni ja Commari luiskahti veteen, grrrrr.
Nyt se on föönin alla kuivaamassa, mutta varmasti entinen kalu.
Puhelimen varmistukset ovat kunnossa ja kaikki tiedot kortilla, eli ei kai maailma tähän kaadu.

tuo mieleen ongelmia vuorilla, mutta sen ääni muistuttaa myös korvaamattomasta avusta.

Huomenna alkaa sorsastus klo: 12.00
Sain juuri pestyä edellisen retken vaatteet.
Kassi valmiina ja nyt haulikkoa putsaamaan.
Saalis ei ole ollenkaan tärkeä tässä vaiheessa.
Nautin päästessäni soutamaan ja veden ääreen.
Onhan tässä jo loravailtu koko alkuviikko ilman liikuntaa.