Ressilääkettä jouluhärdelliin

Hiljaisuuden viljelyn hyvä puoli on siinä, että hiljaisuuden kokemusten kautta ihminen voi oppia kuuntelemaan itseään, saada takaisin herkkyyttään, tuntea olevansa osa kokonaisuutta ja tajuta elämän oikeat mittasuhteet. Kun ihminen löytää kadotetun minänsä, hän löytää myös yhteenkuuluvuuden toisiin, oman paikkansa ja tehtävänsä. Tällä ilmauksellahan on vanhastaan kuvattu hyvää ja tasapainoista elämää.

Hiljaisuuden viljelystä puhutaan usein tavalla, joka korostaa hiljaisuutta eheyttävänä ja korjaavana luonnetta. Hiljaisuuden anti jää kuitenkin puolinaiseksi, jos se ymmärretään pelkästään uupuneiden elvyttämiseksi tai sitä pidetään tunnelmointina kynttilän valossa.

Sähköisen viestinnän valtaisa kehittyminen on tuonut mukanaan vaatimuksen olla jatkuvasti kaikkien tavoitettavissa. On tainnut unohtua, että ihminen voi olla läsnä toisille ihmisille vain, jos hän on läsnä myös itselleen. Sähköposti ja kännykkä ovat hyödyllisiä välineitä, mutta ne tulisi nähdä palvelijoina, ei isäntinä.

Hiljaisuuden viljely on myös oikeanlaista hitautta. Hiljaisuuden ihminen on se, joka ei anna lounaansa jäähtyä puhelimen pirinän tähden. Hän uskaltaa luottaa, että se jolla on asiaa, soittaa kyllä uudestaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla tehokas. Nautin jokaisesta elämäni hetkestä ja kuten usein lausahdan, "toiminta on taikasana", tunnen eläväni täysillä tätä päivää.