Tasapaino päivän ja yön välillä

Vuorokauden vaihtuminen vuoroin päiväksi vuoroin yöksi todistaa ihmiselle, kuinka hänen olisi elettävä. Myös hengitys, joka katkeamatta jatkuu ihmisen ruumiissa, kertoo että hänen on elettävä tasapainossa antamisen ja vastaanottamisen, ponnistuksen ja laukeamisen välisessä tasapainossa. Vastaanottaminen ja lepo ovat yhtä tärkeitä kuin antaminen ja palveleminen. Yksinäisyys on yhtä välttämätöntä kuin yhteyden pito, vaikeneminen yhtä välttämätöntä kuin puhuminen. Kaikella on aikansa ja merkityksensä.

Kenenkään ei ole vaikeaa ymmärtää päivän merkitystä. Kaikki me arvostamme itsessämme ja toisissamme aktiivisuutta, kykyä sitoutumiseen ja läheisiin ihmissuhteisiin…Mutta vain harvat ovat tietoisia yön rikkaudesta. Tälläkin alueella luonnon tasapaino on järkkynyt teknisesti maailmassamme. Yöt muutetaan päiväksi ja täytetään toiminnalla, seuraelämällä ja valolla.

Me menetämme iltahämärän rauhoittavan himmeyden ja aamunsarastuksen toivon säteet.
Painamme nappia ja paiskaudumme armottomasti valosta pimeyteen ja pimeydestä valoon. Moni kaatuu nääntyneenä suoraan vuoteeseensa tai odottelee turhaa unta, sekavien ja työstämättä jääneiden vaikutelmien kiusaamana. Rikkinäisyys ja paineet estävät meitä rentoutumasta ja ottamasta vastaan pimeyden parantavaa voimaa. Yö jää liian lyhyeksi, ehkä vain muutamiksi kiduttaviksi tunneiksi, jotka täyttää ahdistus ja eristyksiin jäämisen tunne.

On hyvä, että puolet ihmisen elämästä on yötä. Ihminen ei tarvitse yötä ainoastaan ruumiinsa levoksi vaan koko persoonallisuutensa eheytymiseen, uudistumiseen ja kasvuun. Valon vähyys ja ulkonainen hiljaisuus auttaa minua keskittymään ja antautumaan lepoon.

ps Illallinen oli kevyt, grekoriaaninen musiikki soi taustalla ja tunnelma oli levollinen. Odotan illan saunaa, avantoa ja takkatulta.