Vapauden tunnit

Liian vähäisen unen sanotaan vaikuttavan ensimmäiseksi aivon osiin, joka vaikuttavat keskittymiseen, luovuuteen ja suunnitelmallisuuteen.

Yö tulee vapaus mukanaan. Se tuo vapauden vastuusta ja vaivannäöstä, ponnistelusta, huolesta ja levottomuudesta. Ihmisen vastuu on rajattu. Se ei ulotu yhtä päivää pitemmälle. Jokainen yö asettaa vastuulle ja työlle rajan. Kuhunkin päivään kuuluu vain yhden päivän huoli.

Päivän hämärtyessä on aika panna työvälineet pois ja antautua levolle. Silloin on aika palata itseensä ja koota yhteen kaikki, mikä päivän aikana on voinut joutua hajalle. On aika tyynnyttää sydän ja kiitollisena tutkia päivää, oman elämän mieltä ja tarkoitusta.

Päivä on antamisen aikaa. Ulospäin suuntautumisen aikaa. Silloin voimme palvella toisiamme aktiivisessa työssä, koko sydämestämme siihen antautuneina. Yö on vastaanottamisen aikaa, lapsen aikaa. Kaikki vastuuta kantavat aikuisetkin saavat yöllä olla lapsia ja vapaina vastuusta. Päivällä meidän on kannettava kuormia, mutta yön ajaksi saamme jättää kaiken.

Aamusarastus kutsuu meidät hereille, käymään rohkeasti päivän tehtäviin ja ongelmiin. Iltahämärä kutsuu meitä jättämään kaiken ja vetäytymään lepoon. Ellemme ymmärrä säännöllisesti vetäytyä lepoon toiminnan piiristä, meitä uhkaa vaara kadottaa oma itsemme työhön ja ihmissuhteisiin.

Yö saapuu päivästä toiseen ikään kuin muistuttaakseen, että meidän on kerran jätettävä kaikki. Yö antaa esimakua luopumisen kivusta ja ilosta. Joka yö saamme harjoitella irtautumista, otteen hellittämistä itsestämme ja toisista., omaisuudesta ja toiminnasta, menestyksestä ja tappiosta. Yö luo vapautta ja välimatkaa kaikkeen mikä on katoavaa ja vaihtuvaista. Se opettaa pysymään luottamuksen suojassa keskellä elämän vaihteluita.

ps Tein päivällä erittäin pitkän lenkin sateessa, mutta kunnon varusteissa.