Miksi pakkien saaminen pitää satuttaa joskus liiankin lujaa?
Törmäsin tähän taas eilen pitkästä aikaa ja voisin sanoa että hieman pahoitin mieleni.
Eräs ihminen heitti mun proffaan eilen aika tympeää tekstiä ja sanoin hänelle etten ymmärrä miksi ihminen joka ei minua tunne niin voi alkaa julkisesti mollaamaan siitä kuinka vaikea tapaus olen.
Viestejä tuli että kuules lehmä sinuna pitäisin turpani soukemmalla...Suomi on kuitenkin niiiiin pieni maa... =))
Mitääh olin ihan ihmeissäni että mikäs mies minua uhkailee.
Kuitenkin pysyin asia linjalla ja aattelin että ilmeisesti mä taidan olla se paskasäkki huonoon päivään.
Siinä tuli muutamia viestejä vielä ja en lähtenyt takaisin tuohon haukkumalinjalle kun mun mielestä se ei ratkaisu ole mihinkään.
Jos toiselle tulee hyvä mieli siitä että heittää sontaa niin en mä halua pahoittaa omaa mieltäni enempää ja minusta se olisi ollut aivan turhaakin jatkaa kinastelua. Mä olen tottunut asiat puhumaan ja jos jollain on halua aukaista suuta niin olkoon hyvä ja niin tehköön mutta voihan sen ilmaista asiallisesti eikä täynnä kiukkua.
Siinä toivotin kaikkea hyvää ja kerroin että omasta mielestäni en ole ketään loukannut ja en ainakaan tahallisesti jos niin on.
Kerroin olevani pahoillani siitä jos jokin asia on jäänyt kalvamaan. Onhan sekin mahdollista etten ole vastannut epähuomiossa ollenkaan hänelle tai jotain kun mulla tulee postia aika paljon kuitenkin niin mikään ei ole pois suljettu. En mä aina ehdi samalla seisomalla vastaamaan kuitenkaan.
Itse tunsin hänen puolestaan pahaa mieltä kun en tiennyt syytä tuolle purkautumiselle.
Mä tein nyt sen minkä voin ja enempää en voi tässä kohtaa.
Hän laittoi lopulta viestin.
Et ole...olen kai vain katkera saamistani rukkasista...unohda.
anteeksi että loukkasin!
Jokaista joku asia harmittaa joskus ja ehkä tulee purettua pettymystään toiseen vaikka tiedostaa sen olevan väärin. Voipi itse saada vielä kurjemman mielen vaan sitten loppupeleissä.
Kerroin että nuo jutut on jo unohdettu ja saa anteeksi.
Anteeksi pyyntö oli hieno ele jolla hän osoitti kuitenkin sen ajattelevaisuutensa kertoa suoraan mikä harmitti.
Kiitin siitä että hän myöskään ei jättänyt palaa kurkkuuni ja pahaa mieltä minullekkaan sitten loppupeleissä kun en olisi sitä ansainnut kuitenkaan.
En muista ko.tapausta mutta uskon että mitä tuossa mainitsi mun profiilitekstiä niin on ollut asiallinen silloin joskus yhteydenotossaan ,sitä en epäile. Se teksti kait kolahti ja sen perusteella otti yhteyttä.
Mutta minä katsoin että ei ollut minun tyyppiä ja välimatkat ym..
Joskus kirpasee pakkien saaminen on se sitten tapa mikä hyvänsä miten se saa.
Kyllä silti sen verran uskoa pitää olla että tuollaiset asiat ei jää kaivelemaan..
Jos nyt ajattelee vaikka näitä deittipalstoja..
Kun luo ensisilmäyksen toisen ihmisen esim. profiiliin ja näkee teksteissä paljon itseään ja tuntee tiettyä samankaltaisuuttakin niin joku mielessään voi ajatella että voih tuossa olisi ihan mun tyyppiäni kenties ja olisi niin kivaa tutustua.
Olet voinut nähdä kuvankin ja sekin voi kolahtaa jollain tavalla. Laitat viestiä ja ehkä sulla odotus on kova siihen että toinen innostuu ihan yhtä samalla tavalla.
Mutta kun se ei mene niin aina ja se vaan on tätä elämää.
Se ihminen kenen kanssa haluat saada lisää tarkoitusta elämääsi niin se ei vaan ole nips naps sormia näpsäyttämällä tossa sun edessä vaikka haluaisit.
Kaikille ei käy kaikki ja moni asia vaikuttaa miten hommat jatkuu ja lähdetäänkö tutustumaan edes lainkaan.
Ei siitä kannata ottaa itseensä kuitenkaan ja parempi aatella että no ei voi mitake ja katse ettenpäin sit vaan.
Noi pettymys fiilikset ei oo mulle tuttuja kun mä annan aikaa itselleni siihen tutustumiseen eikä mulla oo hirveitä odotuksia ja se on hyvä. Nytkin vain katselen mitä kohdalle osuu ja jos ei mitään niin sou :D
*Jokainen meistä hakee deittipalstoilla mitä milloinkin mutta muistaa pitää että kaikki ei hae välttis samaa ja tiettyjä kriteereitäkin on jokaisella*
Minä tiedän itseni ja jokaiselle olen vastannut asiallisesti vaikka ei olisi ollutkaan mun tyyppiäni ,siitä olen sata varma.
Toki täällä olen heittänyt nuo seksikyselyt huumorilla ohi ja minusta se parempi niin kun ei mullakaan aina tuo suodatus pelaa ja jossain raja kaikessa menee ja täällähän en ole ne sex jutut mielessä edelleenkään.
Pientä vitutusta on hyvä purkaa ja niin kaikki tekee. Ei kuitenkaan saa tuottaa mielipahaa toiselle vain siksi että itse on pettynyt kun asiat ei mennyt haluamalla tavalla. Se on väärin.
Deittailkaa livenä tai miten vain niin avoimin mielin ja nauttikaa siitä tutustumisen tuomasta ilosta kun uusi ihminen osuu kohdalle. Jos se menee alkumetreillä metsään niin ehkä ensikerralla se oma "kukka"kohdalle osuu :O)