Obama ja sivulle katsomisen viisaus

Mikä on maailman tunnetuin symboli? Oliskos se McDonaldsin iso ämmä vai Peace-merkki, se ympyrän sisään piirretty kuvio, jossa kaksi viivaa sulautuvat yhteen? Hyvin ehdotuksia kumpikin, mutta voiton kilvassa vie kuitenkin vanha roomalainen kidutusväline, risti. Tuo kahdesta paksusta viivasta kyhätty symboli roikkuu satojen miljoonien ihmisten kaulassa tälläkin hetkellä. Suurin osa ”ristinkantajista” tuskin edes mietiskelee kultaisen killuttimensa viestiä. Toisille se on taas hyvin tärkeä henkilökohtaisen uskon viestimisen väline.

Olen monesti miettinyt, ettei Jeesuksen kidutusväline varmaan ihan sattumalta ollut risti. Sen kaksi ristikkäin asetettua viivaa kertoo nimittäin jotain hyvin oleellista Jumalan ja ihmisen rakkaudesta. Ajatellaanpa ensin pystypuuta. Ensimmäisenä jouluna Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti oman poikansa Jeesuksen kulkemaan yhden elämän matkan meidän ihmisten rinnalla. Jumala tuli ristin pystypuuta pitkin alas maailmaan kärsimään ja kuolemaan ihmisten syntisyyden tähden. Pystypuu avasi myös suoran yhteyden Jumalan. Tienraivaajana oli Jeesus, Jumalan oma poika.

Kaikille, jotka uskovat ristin pystypuun viestin, avautuu myös poikkipuun sanoma. Usko Jumalaan antaa ihmisille uudet silmälasit näkemään myös naapurin, sukulaisen, ystävän ja vihollisenkin hädän. Ristin pystypuun viesti pakottaa meitä katsomaan ympärillemme. Usko ei ole symbioosia Jumalan kanssa, joka estää näkemästä ympärille. Usko Jumalaan on ennen kaikkea sivuille katsomista, vierellä kulkijan housuihin menemistä.

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, mihin maailman uusi pelastaja Barak Obama katsoo pitäessään puhetta. Hän ei koskaan katso suoraan kameraan. Hän katsoo vuorotellen molemmille sivuille.