Blogi

vaan sorruin jäätelöön, purkillinen valion kahvi-jäätelöä meni mukavasti tvtä tuijottaessa ja kullan kanssa puhelimessa höpötellessä :)

jipii, tänään jo torstai...huomenna mun kulta tulee taas *trallaallaa*, tiedossa siis kainalossa köllöttelyä viikonloppuna :)

Ainoa miinus on että taitaa nää naisten kerran kuussa ilmestyvät "päivät" olla tulossa, mutta onneks on keksitty suihku-eli ei haittaa...

tänään täytyy töiden jälkeen mennä revittämään salille ja siivoilla vielä huomista varten hieman, jää sitten viikonlopulla enemmän aikaa juniorin ja kultamussukan kans oleiluun :) Voishan sitä vaikka lähteä käymään siskon luona kylässä tai äitimammaa morjestaan, on taas menny jokunen viikko ettei ole ehtiny kunnolla kyläilemään :)

jaaha, mut nyt taas töiden pariin...

ja tylsän pimeetä...lisäks vielä tietty "pissapoika" autosta tyhjänä, eikun ostaa nestettä "veijoessolta"-näkee edes jotain eteensä, vaikkakin sumu ja pimeä vei silti auton valoista parhaat tehot pois :(

Mutta eihän sieltä metsästä mun eteen ketään juokse tai mitään muutakaan yllättävää tapahdu, koska mulla on vielä paljon elettävää edessä...siis mullahan ei voi olla niin huonoa kohtaloa-kaasu pohjassa vaan kohti työpaikkaa :)

Mietinpä tässä, että miten ihmeessä voi alkaa valmistautumaan joulunaikaan-ilmat ei ainakaan tunnu yhtään jouluisilta saati mielialakaan ei ole sellainen odottava. Mulle ei vielä ole tullut edes tarvetta ostaa joulukortteja saati lahjojakaan...Ois ees jouluna lunta ja jokunen aste pakkasta, niin näyttäis kynttilät ja jouluvalotkin paljon kauniimmilta, aito joulutunnelma ei synny kyllä ilman lunta...

että tämmösiä ihmettelyjä tänään...tekis kyl mieli kovin suklaata :)...ei, en voi hakea...linjat ne linjat :) (siis jo kauan sitten kadonneet)

...johtunee eilisestä salitreenistä, tuli sitten rääkättyä jalka- sekä pakaralihaksia oikein urakalla :) huomenna tuskin pääsen kävelemään..

ihmettelen välillä, että mikä saa ihmisen kiduttamaan itseään vielä rankan duunipäivän jälkeen moisella tavalla. Ehkä sen mahtavan tunteen takia, mikä treenin jälkeen tulee...on tyytyväinen itseensä ja jaksaa paremmin pitkät päivät raataa :)

Aamulla oli pientä kireyttä ilmassa juniorin kanssa, herääminen ei taida olla kummallekkaan mieluisaa puuhaa. Joten tuli taas kerran otettua päivän aluksi jokunen pikku väittely, pukemisesta, heräämisestä, kouluun lähtemisestä sekä aamutoimista muutenkin...Onneks kuitenkin asiat saatiin sovittua lopulta puhelimessa, kun olin matkalla töihin :)

Tänään aion illalla ottaa imurin kaapista ja siivota kämpän, vaikken siitä hommasta suuremmin välitä, pesukonekkin pitää täyttää pyykeillä. Voipa sitten taas olla tyytyväinen "ahkerointiinsa" :)

miks aina nää maanantait on näin raskaita!!!

oisin kyllä mielummin jäänyt peiton alle nukkumaan viikonlopun univelkoja, valvottujen ja kiihkeiden öiden jälkeen...ei jaksais tylsiä duunihommia :(

onneks mieltä piristää hieman, että viikonloppu sujui kivasti ja oli kaikkea mukavaa puuhaa :)

Masukin kurnii jo, eli ruoka-aika taitaa lähestyä. Siis lähdenkin syömään ja haukkaamaan raitista ilmaa, jaksaa ehkä loppupäivän hieman paremmin.

Aamu alkoi heti tosi puutuneissa merkeissä, ois ihana ollu jäädä köllimään peiton alle lämpöiseen...kämpän patterit tarvis ilmata...viima tulee nurkista, vaikka ei mun rivarikämppä vielä kovin vanhakaan oo :( Mut onneks huomenna saa herätä kullan kainalosta...ollutkin jo kova ikävä..

tää duunipäivä menny tosi nopeaan, tehokkuuteni on jopa itsestäni ihailtavaa :) Ehkä nää perjantait on aina viikon parhaita päiviä tuloksellisesti, vähän niinkuin loppukiri-viimeinen rutistus ennen viikonloppua :)

Vielä kun jaksais puol tuntia ja sitten isoa lujaa autolla kotiin, sitten vielä lujempaa poitsua viemään lätkätreeneihin :)

Ja sitten onkin ilta sekä oman kullan näkeminen pitkän viikon odotuksen jälkeen :)

Jäljellä oli vain kuurainen ruohikko.
Päivä kului töiden parissa mukavasti. Kotiinpaluu saa alkaa, pitää muistaa ajella varovasti. Voi h...etti, ainainen jonotus ja liian varovaiset ajelijat!! Siis eihän mulla minnekkään kiire ole, kunhan vaan oon nopeesti perillä :)

Pikaisesti pojalle lätkävermeet niskaan ja treeneihin. Haukkaan yhen leivän samalla kun valmistaudun lähtemään salille.

Fyysinen rääkkäys on ihanaa, vaikka välillä tuntuu että kaikki voimat on kulutettu ja homma on enemmän kuin turhanpäiväistä.

Muutamia litroja hikeä valutettuani, kipeiden lihasten kera kipaisen hakemaan junioria treeneistä. On se mahtavaa millainen energiamäärä noilla pienillä "miehillä" onkaan :) Ei väsymyksestä tietoakaan-samaa ei voi sanoa itsestä.

Illan loppuhuipennuksena pientä napostelua ja tv:n tuijotusta, sitten alkaakin olla "nappulan" unille meno aika..*huokaus*.

Rentouttava iltahetki yksin ajatellen maailmanmenoa-välillä haukaten happea filtterin läpi ja lopulta unen tuo BB:n (mistä tullut pakkomielle) katsominen tv:stä.

Seikkailut jatkuvat unimaassa, nukahdan melko huolettomasti ja heräilen seuraavaan jännittävään päivään...

...niin ja puut narahtelivat heiluessaan tuulessa-jäätyneet oksat näyttivät jopa uhkaavilta...