Maailma on iso paikka. En pelkästään tiedä sitä, vaan pääsin taas myös kokemuksen tasolla kiinni tuohon asiaan matkatessani Kanadasta kotiin. Matkaan kului 23 tuntia. Lentokoneen alla oli milloin mikäkin maa, valtameri, Grönlannin jäätiköt. Aikaeroa kotiin oli yhdeksän tuntia. Puhelimeen saattoi tippua hyvänyön toivotus kun itse eli vielä aloitteli iltapäivän viettoa.
Lempileluni matkoilla (ja joskus kotonakin) on puhelimestani löytyvä maailmankello, jossa näkyy karttakuva maailmasta ja kelloaikoja useasta isosta kaupungista. Kaupunkeja voi myös lisätä itse. Oman puhelimeni kaupungit ovat kaikki paikkoja, joissa olen käynyt, valittuina maailman eri kolkilta. Omiin muistikuviin maisemista, ihmisistä ja asioista yhdistyy kelloaika, joka tällä hetkellä siellä on hyvin erilainen kuin minulla Suomessa. Vaikutelmaa tehostaa vielä se, että karttaan piirtyy koko ajan päivämääräraja sekä esitys siitä, missä eletään valoisaa päivää ja missä on vallalla yön pimeys.
Kartta kelloineen on vain hassu sovellus, mutta yhdistyessään muistoihin - ja muistojen herättämiin tunteisiin - myös minulle muistutus omasta pienuudesta. Minä olen pieni pöppiäinen tämän pallon pinnalla tässä historian hetkessä. Mutta ainutlaatuinen ja tärkeä, niinkuin kaikki muutkin lajitoverit ja koko luomakunta.