Lääkärireissu lasten kanssa

Jos joku ei vielä tiedä tai ole huomannut, minulla on kaksi lasta ja kummallakin niistä neljä jalkaa:

Esikoiseni on 1,5-vuotias naku kiinanharjakoira. Herkkisneiti, draamakuningatar, läheisriippuvainen perskärpänen ja pieni kainaloinen. Niin pieni, että on molemmista päistä ihan yhtä kakanhajuinen.
Perheen juniori on juuri 11 viikkoa täyttänyt tanskandoggipentu. Lyllerö ja riehoke samassa paketissa, jolla on päivä päivältä virtaa enemmän ja taistelutahtoa vaikka muille jakaa!

Eilen sain viikonloppuvisiitille tämän tanskandoggipentuseni siskon, joka viettää pitkän viikonlopun torstaista sunnuntaihin meidän riemunamme. Meitä on nyt siis neljä - koirat ja minä.

Siskolikka tuli siis eilen torstaina. Samaiselle torstai-iltapäivälle - heti töiden jälkeen - olin ehtinyt varata myös rokotusajat (pennulle ensimmäiset, harjikselle tehosteet) eläinlääkäriin omille koirilleni. Ja koska elämä on aina niin paljon helpompaa, kun asioita tekee "siinä samalla", vein myös tämän toisen doggipennun rokotettavaksi "siinä samalla" kun vein omanikin...

Kvartetti on valmis ja soitto alkakoon:

Kaksi 11-viikkoista doggipentua, jotka tapasivat toisensa pentulaatikkoajan jälkeen ensimmäistä kertaa ehkä varttia ennen eläinlääkäriinlähtöä. Tutustuminen ja välienselvittely oli siis täysin tekemättä, kun jo kytkin lapsukaiset hihnaan ja johdatin heidät hissiin...
Lapsukaiset, jotka eivät vielä osaa kulkea kauniisti hihnassa.
Mukana pieni harjakoira, jota kahden "ison" doggin läsnäolo kummastutti ja kauhistutti.

Lääkärikäynti eteni jotakuinkin näin:

1. Siskolikkadoggi päätti kävellä, olla kävelemättä, kävellä, olla kävelemättä, kävellä, olla kävelemättä... Ensin matka kotiovelta autolle kesti ikuisuuden, sitten matka autolta Rauhankatua pitkin eläinlääkärille ehkä kaksi ikuisuutta...varsinkin kun olin onnistuneesti parkkeerannut autoni väärään päähän Rauhankatua! Jouduin hengästyksissäni kysymään tietyömiehiltä, olinko edes kävelemässä oikeaan suuntaan, oliko talo nro 14 varmasti kulkusuunnassani...

2. Joka välissä doggisiskokset roikkuivat toinen toistensa hännissä, korvissa, niskassa, hännissä uudelleen, korvissa uudelleen ja niskassa uudelleen.

3. Kauhistunut kiinanharjakoira koitti väistellä isompiaan ja sai kolmesta talutushihnasta aikaiseksi raumanpitsiä. Ja hetkittäin minä olin pitsin keskipisteessä.

4. Eläinlääkärille saavuttaessa huomasin, että vastaanotto on KELLARIkerroksessa ja minulla kolme koiraa, joista ainakaan kaksi ei todistettavasti osaa mennä portaita alas!
Vein ensin siskolikkadoggin alas ja palasin hakemaan seuraavaa. Samalla tämä kapusi portaat kanssani takaisin ylös.
Sitten menin siskolikan (joka kulkee portaat itse) ja harjakoiran kanssa alas, mutta palatessani portaita ylös hakemaan oman doggini, nämä kaksi kipittivät perässäni portaat ylös... Taas alas, ja koko joukolla ylös. Alas ja ylös. Pari minuuttia ja monta kirosanaa myöhemmin minä JA koirat olimme kaikki vihdoin alhaalla.

5. Eläinlääkärin odotusaulassa tanskispennut hoksasivat, että heillähän on VÄLIENSELVITTELY tekemättä!
ÄrrrärrrärrmurrurmurmurärrrärrrHAU HAU HAU....
Vastapäätä istuva nainen pienen yorkshirenterrierinsä kanssa katsoi meitä ja nauroi hiljalleen muka kännykälleen, jota räpläili käsissään.
Viereisessä vastaanottohuoneessa joku koira hermostui pentujeni metelöintiin ja alkoi myös haukkua.

6. Vastaanoton puolella eläinlääkäri tutki ensimmäistä doggipentua: "Keneltäs tämä on turpaan saanut?" (hampaanjäljet nenässä)

7. Doggit ottivat rokotteet vastaan mukisematta, mutta pieni draamakuningattareni koki kohdanneensa suurta vääryyttä, julmuutta, eläinrääkkäystä ja tarpeetonta kärsimystä saatuaan pienenpienen rokotuspiikin. Se kapusi hädissään olkapäälleni ja huusi kimeällä äänellään kuolemaa minuuttitolkulla.

8. Doggipentujen välienselvittely eskaloitui vastaanottohuoneessa ja ärinässä alkoi olla totinen sävy. Yritin pitää ne erillään toisistaan, komentaa niitä, huolehtia ettei shokinpartaalla oleva harjakoira pakene paikalta, kuunnella eläinlääkäriä, maksaa laskun ja näppäillä pin-koodin...sekä siivota jommankumman doggipennun pissat lattialta... Kaikki samaan aikaan.

9. Takaisin autolle pääsimme suht. sujuvasti. Autoon suht. sujuvasti. Automatka takaisin kotiin suht. sujuvasti... Ainiin. Järkyttynyt harjakoira oksensi sisuksensa pihalle pitkin kuljetusboksia, takapenkkiä, jokapaikkaa.... Siivoa niitä sitten, kun käsissä rähjää kaksi doggia.
Seuraavaksi siis auto pesulaan sisätilapesuun.

10. Vihdoin sisään, kotiin, turvaan. Suljin doggipennut koirahuoneeseen portin taakse selvittämään välinsä, nappaan traumatisoituneen harjakoiran syliin ja laitoin ISON annoksen rommi-suklaajätskiä lautaselle...

11. Kaksi tuntia myöhemmin doggipentujen raivokas reuhoaminen, nahistelu ja nujakointi vihdoin taukosi, kun molemmat luovuttivat Nukku-Matin tullessa. Siihen kaatuivat missä sillä hetkellä sattuivat olemaan, ja minä pääsin tarkistamaan henkilövahingot... :)

Taas tuli koettua uusia elämän oppeja.
Hermot olivat koetuksella ja pinna piukeana, mutta hengissä selvittiin - minä ja koirat.