Tarinoita eletystä.

On ne kuulkaa vekkulit vehkeet, hampaat nääs. Sillon ko niit on.
Niitä löytyypi melkolailla selkärankaisilta. Että jos jos joku sua herjaa selkärangattomaksi niin irvistäppä sille koko hammasrivillä, että "tässä sulle selkärangattomuutta näytän,***tana". No, tietty jos o hetulavalas tai hampaat lasii unohtanu tekari-ikänen ni kandee funtsaa toisenkin kerran ennekö lähtee elvistelee selkärangallaan eli hampaillaan...
Tiesikkö muutes et selkärankaseks tunnistaa hampaista helposti norsun, mursun ja sarvivalaksen kun niillä on ne sellaset syöksyhampaat mitkä näkyy vaikkei niitä liiemmälti hymyilyttäskää?
Yleensä hampaat on melko kestävät, ei me rikki vaik ihan majavana rouskuttas pari puuta nurin, mut sit ne voi olla toisalt aika haperot jos suus o pienepieni hammasmato tai pöpöi ja sokrui tai puhkee viisurit tai joutuu ottaa jotai lääkkeit tai tai tai....
Alunperin hampaat oli sitä varte, et niil duunataan purtavasta syöntikelposta, onhan se helpompi niellä hyvin pureskeltu pihvi ku kokonainen. Paitsi jos kysees o sellain työmaaruokalan einespihvi.Ne o ain tosi pienii, tietookaa mistää 150 ramman raakapainost. Nii, ja se ruuansulatus alkaa jo täs vaihees, vaikkei sitä kyl joka jamppa tiijä. Mutta minäpä tiijän, tää on sellane amylaasientsyymi-tyyppinen ratkasu ja se onki sit iha toine juttu.
Nykyjään hampail on kyl monta muutaki tarkotusta, niinkö esmes myyä kaikenlaisia asioit alkaen hammastahnoist ja päättyen vakuutuksiin ja autoihin. Vai ootko nähny yhtää mainosta mis ne tyypit ei hymyilis kitapurje tuulettuen sielt tasasen, vitivalkosen fotoshopatun hammasrivin välist?
Ja sit ne o sellanen kesto puheenavaus etenki hiakkalaatikkopiireis sillai niinkö et "meiän Maijal puhkes ekat hampaat nyt kolme viikkosena ja mä oon iha puhki ku se itkee niie tuloo", "aijaa meiä Liisapa kyl synty kaikki hampaat suussa, viisuritki oli jo.... "
Ja ne tarjoo melkolailla mukavan elintason monelle tohtoris- ja terveydenhoito ja- kaunistautumis alojen piireis. Tän mä tiijän NYT tosi hyvin, mulla alkaa olla kokemusta, nääs.
Niinkö tän vastakohdastaki, eli siit kui paljo persus kestää tehä velkaa jos niie kans tulee jotai ylläri ongelmii, niinkö esmes tukka lähtee pääst ja saa verenmyrkytyksen tai silmäluomet turpoo ja pää o koko aja kipee tai tulee aivoinfarkti ja saa puolesvälis aikuisikää ekan korvatulehuksen tai pyörryttää ja luumätä iskee leukaluuhu tai pumppu kiskoo lisälyöntei tai tai tai.....
Se o sellanen homma, et aika isot velat kestää ko o pakko, etenki jos ei kestä julkisen puole aikataului. Juu, et sitä mä nyt vaa aattelin täs sanoo, et käykää siel hammaslääkäris sännöllisest vaik ei huvittaskaa ja vaikkei ne hampaat särkis. Ne voi olla särki ilma et niit särkee yhtää. Ja sit vasta särkeeki ku tällänen särkyny mut särkenemätön hammas o otettu pois. Minäpä tiijän ko tulin hankkineeks kokemusta tästäkii.
Sit vois ehkä olla käymättä jos sattuu olee hai tai Andy, ekalle kasvaa uudet hampaat irronneiden tilalle ja tokalle sponssas joku hammasklinikka uudet leegot.
"En ole ulkona kuvioista, olen pihalla." sanos Nykäsen Matti.

Nyt riittää yksinolo, huomasin tuumivani tuossa eräänä päivänä. Että on tässä riittävän pitkään suojeltu tota piisamin raatoa ja loukkaantunutta minuutta.
Tähän välii on pakko kertoa, kuinka nuorena naurettiin porukalla, et olis melko pysäyttävää jos laittas pyhän kolmion yläpuolelle tatuoinnin: ”Pelko kangistaa kielen”. Ymmärtäköön kukin sanoman kuten haluaa. Ei tullut otettua. Mikä on sinänsä hyvä, koska nyt teksti pitäisi muokata muotoon: ”Eläinmuseo piisami”.

Ratkaisukeskeisen ajattelun osaavana aloin oitis kartottamaan mitä vaihtoehtoja on olemassa mistä voisi potentiaalista seuraa itselleen etsiä.
Listasta tuli tälläinen:
Ainakin
-nettideittisivustot.
Joo’o, tää on hyvä. Kuin postimyyntikatalogi kun laittaa hakuun ”kuvalliset”.
Paitsi että jostain syystä ihmiset laittaa sangen omituisia kuvia ilmoituksiinsa. Esim: selkeästi kuntosalin sivuilta kaapattuja pyykkilautavatsa- tai ”tule ja iske kyntesi minuun äläkä päästä ikinä irti-pakarat”. Usein nikkinä on joku ” Rane vaan”.
On myös paljon niitä kokonaisen ihmisen näyttäviä kuvia, jotka on poikkeuksetta otettu siinä mielessä pitkältä ettei mahdolliset tutut kuvasta tunnista. Tällä perusteella on myös niin läheltä kuvattuja kasvoja, että niissä näkyy vain vähän vasenta kulmakarvaa ja hiusraja. Hei haloo? Jos joku tuttu näkee sen ilmotuksen, niin sekö oikeesti oli menossa oikotien asuntoja myynnissä sivustolle, mutta sille kävi vaan pieni , yhden kirjaimen näppisvirhe. Niinkö? Myös moottoripyörät, veneet ja autot ovat suosittuja profiilikuvissa. Laittaispa joku potkukelkan. Edes joskus.
Ja sit se itse ilmoitus. Voi olla koko elämäntarina, joka on hieman liikaa yksityiskohtia sisältävänä enemmän masentava kuin tutustumiseen innostava. Voi olla myös erinomaisen ytimekkäästi referoitua tekstiä: ” Mä oon hyvä ja anan aina, soita mulle. Ps. En o hyvä kirjottaan.”
-baarit. Joo’o, tää on hyvä. Näkee heti millanen se on jurrissa.
Valitettavasti näkee myös sen, että se on ihan-liian-jurrissa. Se sönköttää ”käytsä usein täällä ja mun siippa ei tajuu mua”. Näkee myös sen, että joko se on niin tällätty ja laitettu ettei se ikipäivänä voi oikeesti olla sellanen. Ja jos se ei o vimpanpäälle tällätty, näkee et sen siippa yleensä kertoo mitä tänään puetaan näiden housujen kanssa ja nyt kun se on väärinymmärrettynä karannut niin se on mielestään hyvin pukeutunut. Tosin se miettii vielä taxijonossakin mitä poke tarkotti kun kysyi narikassa.” Haluutsä ihan varmasti jättää takin narikkaan?”
Näkee myös, että laatta lentää kohta.
Tai sitten voi nähdä vilauksen siitä, joka on kuskina, selvinpäin ja ihan vitun ujo/kypsä/kertakaikkiaan väärässä paikassa. Ihan kaikkien mielestä. Sen tunnistaa siitä jäätävän jäykästä ryhdistä kun se rennosti nojailee seinään pommacci kourassa ja laskee minuutteja poispääsyyn. Sillä on myös joko hyvin nenänvartta mukaileva tapa katsella ,ihan pikkusen omaa paremmuuttaan vihjailevalla katseella ympärilleen, tai sitten se on kuin rautoihin jäänyt rusakko kun se tsiigailee ympärilleen, että eihän nyt vaan kukaan puhu mulle, eihän?

-ruokakaupat yms vastaavat julkiset paikat. Joo’o, tää on hyvä. haistaa niin samantien onko se hiki, hajuste vai joku muu poisoni.Kyllä nenä kertoo rimmaako kemiat.
Juuh, näkee myös sen siipan ja nälkää, väsymystä ja kuumaa huutavat mukulat. Ja jos on oikeesti ihan yksin siellä kaupassa, näkee kuin sen ”sinkkukori” sisältää rusinattoman maksalaatikon (todennäkösesti koiralle) ja muutta pikkupurtavaa joka ei ole kovin terveellistä mutta energiapitoista kyllä, sekä sikspäkin jonkinlaista hiilihapotettua juomaa.

-facebuukista (omat exät ja kaverien kaverit)
No joo, tää oli kuolleena syntynyt ajatus. Niin kuolleena ettei maksa vaivaa elvyttää.

-uusi harrastus jonka parista voisi napata parin. Emmä haluu enkä jaksa alkaa mitään uutta veivaan. Mul o just nyt rahaakaan tommosiin. Se siitä.

No, nyt alkoi pikkasen jänskättämään. Ei taida mikään listan kohdista toimia käyttökelpoisena vaihtoehtona. sitten kuitenkaan. No onneks tuli funtsittua toikin ni ei tu kiireellä häslättyä.
Pitänee luottaa kohtaloon ja tehdä napakan tarkka kosminen tilaus.Joku päivä sitten vaan törmätään jossain ja se menoo, ehkä jo huomenna? Molemminpuolin ja samaansuuntaan
.
Eikun tositoimiin siis, luomaan tilaukselle hyvät puitteet. Vesihana lorisemaan, että saapi huusholliin sitä ”hyvää fengshuita”. ( Harmi Kun ei ole tullut hankittua sitä suihkulähdettä vaikka niit olis ollu Honkkaris tarjoukses sillon viimeksi kun tuli käytyä. ) Samasta syystä se makkarin nurkan ”puhtaat vaatteet matkalla kaappiin”-tuoli tyhjäksi, se kun on just siinä rakkaus-ruudussa. Oli muute hirvee duuni vetää ne yhdeksän tarvittavaa ruutua tussilla siihi makkarin lattiaan, et osas hahmottaa sen ruudun koon oikein. Se on tosi tärkeetä ettei me vikaan tää juttu.Olis kauheeta huomata et ne kaksi punaista juttua siinä tuolissa ei tuonutkaan kiihkeän romanttista parisuhdetta vaan koliikista kärsivät kaksoset.
Niin ja tuoksukynttilät palamaan, kasa vanhoja lehtiä sohvapöydälle silputtavaksi ja aarrekarttaa askartelemaan. Varmuuden vuoksi vielä viime jussista jääneellä vihdalla tarvii huiskutella nurkissa ilmat (ja pölyt), et lähtee energia liikkeelle. Toivottavasti ne viimoset lehdet pysyy kiinni vihdanraadossa, ettei niit tarvi huomenna imuroida lattioilta. Hei, mähän laitan sen likoomaan ämpäriin enste. Sillä välin teen ja mietin sitä listaa .
Ja sen jälkeen varmistan vielä tilauksen lähtemisen tanssimalla alasti kuunvalossa partsulla ja hymistelen jonku kivan mantran kattilaa koputtelemalla ( mulla ei o noitarumpua ,ei edes tamburiiniä). On se kumma jos ei toimi.

Tarinat. Niitä pitää oppia kuuntelemaan. Ei se riitä ,että niitä kuulee.
Niitä tarvii kuunnella ajatuksella, sillätavoin että ne voi muistaa.

Se muistaminen vasta tärkeetä onki. Useimmiten tarinita kertoo rutkasti kuulijaa vanhemmat, ja niillä on melkonen etumatka elämänkokemuksessa.
Ja kun sillä kuuntelevalla ei sitä elämänkokemusta ole, se ei ymmärrä kuulemansa merkitystä, Se kuulee vaan "taas tota samaa shittii, että se jaksaa jauhaa tota juttuu".
Ei voi ymmärtää, ei ennekun se itse happanee ja hapatessaan saa kokemusta. Sillon kun se hapannuttuaan muistaa kuulemansa, se voi ymmärtää viestin siinä kerrotussa ihan eritavoin.

Silloin se vasta tajuaa mikä merkitys sillä tarinalla oli kertojalleen.
Se ymmärtää miten se tarina selittää sen, miksi se kertoja on tehnyt ne valinnat mitä on tehnyt. Miksi se on tuntenut ja reagoinut juttuihin niinku on.
Se alkaa tajuumaan sen myötä kertojan elämän historiaa.

Historia on yhtä tärkeetä kun hyvin kerrotusta tarinasta syntyvät oivallukset. Kummasti vähenee tarve esittää kysymystä "miksi?.

Että seuraavan kerran joku kertoo tarinan, kuuntele ajatuksella. Siitä voip saaha itelleen jotain.Ei välttist heti mutta joskus. Paljon myöhemmin.

Ehkä sen "aina samaa shittii jankuttavan" kertojankin tarve toistaa itteään pinenee, kun se huomaa jonkun kuuntelevan. Ihan todella kuuntelevan.

Hyvin kerrotut tarinat, historian tajuaminen ja kuulluksi tuleminen.
Siinäpä se on sensortin "pyhä kolminaisuus", että pärjää elämässä.