Blogi

Perjantaina tuli oltua itse viihteellä.. ja lainapeitteessä olutta tuli juotua erittäin hyvässä ja hauskassa seurassa. Kiitoksia ja anteeksi, mutta minkäs voit ku bändi erehtyi soittamaan miulle niin rakasta mussiikkia ni jammatahan siinä piti xD
Seurallinen luonteeni saikin jo huvittavia piirteitä varsinkin vessassa käydessä.
Outoa tulla tunnistetuksi työpaikastaan kun on sellaisessa paikassa juomassa,mistä en uskoisi löytyvän yhtään meitin asiakasta, mutta niinpä kuulin lauseen "etkös shää olekkin töisshä...."
Hämmästyttävää...

Toisaalta tuli siinä ny pelattua hieman biljardiakin illan ratoksi.
"Hieman" mitään en nähnyt sihti oli pielessä ja siltikin onnistuin pysymään pöydällä tunnin verran... (lotto unohtui laittaa )

Kotimatkan kommellukset ovat oma lukunsa hauskoja hetkiä riitti vieläkin ehdotettiinpa siinää ohi mennessä jopa muunissa käyntiäkin xD jäi menemättä :P

lauantaiaamuna rapula ja vapina tuijotin olohuoneen seinää...
On oikeesti aivan hirveäätä mennä rapulassa baariin töihin.. Ensinnäkin olo on kuin niin kyllähän te tiedätte mitä rapula on ei sitä tartte teille erikseen kertoa :P

Mutta siis et voi oikein ottaa tasottaviakaan ja se kamaluus iskee. Yrität olla kakomatta ja pitää sapuskan sisällä kun se tulee eteesi...
otat sen käteesi ja .. se haju lonkeron, bissen, viinan, oksennus meinaa tulla välittömästi ja mikä vapina. Sanotaanko että viinan mittaaminen on sangen hauskaa siinä horkassa.

Keskittyminen on sangen vaikeaa siis eikä siinä mielentilassa oikein ole palvelullinen ihminen varsinkaan jos joku etsii viisi minuuttia pankkikorttiaan. toisaalta sitä on myös vaikeaa pitää pokkaansa kun tiskille tullee justin tiperleekki kotsassaan, tai sitten hemmo joka on pukeutunut spandexiin. No ei housut oli märkäkutistettua varkkua mutta paita oli varmasti haettu spandexmyymälästä xD. Ei siinä ihminen saa pukeutua kyllä miten haluaa, mutta siinä ottaa aina sen riskin, että pukeutumisesi saattaa aiheuttaa hilpeyttä kanssa kulkijoissa..

Näihin lopunajan tunnelmiin päätän avautumiseni tähän
"nyt meni kuva toivottavasti kohta menee äänikin"

No niin nyt se pomppas perkele. se on nyt bongattu ensimmäinen joulukuusi mainos...

Nimittäin tossa kun kotia kohti ajelin mietteissäni niin siinä tienvieressä maatalonpihalla iiso kyltti "myydään joulukuusia alkaen 12.12"
no tiedänpähän jo sen että kuusta en aio tänne roudata tuntuis vähän hölmöltä yksin kattella kuusta ja muistaa et on yksin.. noo töissähän minä yritän tämänkin joulun varmaan olla.

Mutta hei eilen lähettämäni työhakemus on poikinut mahdollisen työpaikan *jei*
Tosin ei mittään varmaa vielä mutta käymään pyydettiin katselemaan mitä olisi tarjolla heillä..
Vaikka tässä ei olekkaan mitään varmaa tapahtunut niin johan minä kerkesin innostumaan..
Mutta mutta.. samalla minua rupeaa pelottamaan miksi? Eikö pitäisi olla vaan iloinen ja innostunut mahdollisuudesta päästä kahdesta pahasta ja mahdollisuudesta päästä hommiin josta tietää tykkäävänsä.hmm..

*tätä pohtimaan siirtyy hän*

On outoa pitkästä aikaa herätä ysin korvilla arkiaamuisin. Normaalisti iltavuoro viikolla kun on kello soinut 12:45.
En mä osaa mitään tehdä siihen aikaan. Kaikki puolitututkin ovat jossain töissä muka eikä mun kaa jauhamassa kakkaa. Tylsiä ovat penteleet:) Mieli teki häiritä taas kaikkia puhelimitse mutta niin...

Tosin tänään tuli selattua mollin sivuja koskapa alkaa tuolla tehtaalla
alkaa tuntumaan että työt ois loppumassa *wink wonk*
(siis mähän olen tehtaalla töissä viikot kolmivuorossa ja viikonloput vaan baarissa*porttola baarissa xD)

Tosin tässä saattaisi olla sauma lähteä huitsin nevadaan täältä kylmästä pohjolasta. Eli siis myydä kaikki mitä omistaa, pakata kalsarit ja lähteä vaikka kanarialle myymään "votkoo raitilla" typerille suomalaisille.

Niin kuin eräs kaverini tossa teki muutama vuosi sitten, tosin hän meni epsanjaan ku sen äippä asuu siellä.

Olen tosin jo pitkään miettinyt moista mahdollisuutta, mutta aina joku on tullut eteen mikä siirtää tai poistaa kyseisen suunnitelman mielestä.Mutta toisaalta uskaltaaako sitä heittäytyä tällä tavalla virran vietäväksi. Mutta kuten eilen kun töissä tein sellaisen väripsykotestin huonolla monitorilla niin silti se osui niin pelottavan oikeaan etten sitä tänne postaa. pettymysteni johdosta en uskalla asettaa itselleni mm:isoja tavoitteita enkä haaveilla mistään kovin erikoisesta.

Tätä olen tänään miettinyt ja ois haluttanu jutella asiasta mutta töissä on paha soitella kellekkään varsinkaan kun en kuule puhelimestani juuri mitään vaikka olisi hiljaistakin *joko se on saanu osumaa tai sitten kiitos maiden*
niinpä totean että en taida uskaltaa tehdä moista ratkaisua. Vaan ihan kiltisti taidan täyttää muutaman työhakemuksen tässä illan ratoksi :D

No iltani alkoi mukavalla kahvikuppusella erittäin hyvässä seurassa.
Oli hemmetin hauskaa ja mukavaa nauraa mahakippurassa pitkästä aikaa.

Siitä sitte työnpariin ja tiskin taakse möllöttämään.
Illan ensimmainen muistikuva tulee noin 45v rouvas henkilöstä joka ylpeänä "esittelee" juuri syötyä kaulaansa.. Seuraavaksi sitten eteeni astelikin nuori neito "mulle cosmo"..
Miten voi ihminen osua mun mielikuvaan pikkupissiksestä niin osuvasti?
ei voi tietää... xD

Noo siinä sitten iltaa eteenpäin urpoja tuolla urpoja täällä..
Kunnes se tapahtui.. siinä se on illan vonkaaja "mulla on tänään shynttärit mitä shä haluut antaa mulle??"... joo nou tanks...
öö pillin.. :)
"Enksh mä shaa shult oikeeshti mitään" ... öö Et
No siitä eteenpäin jatkoi hän sitten siiderin voimalla, salia kohti uusia "haasteita etsimään"
puolisen tuntia ja muutamaa votka energi vottka enerkgi..myöhemmin sama hemaiseva neitonen (NOT)jälleen eteeni.."hei shöpöliini anna mulle jotain "
no jäävettä sai sillä kertaa..:)
Noo siitä sitten pikku hiljaa taukoa rupeaa pukkaamaan päällensä ja eikun salin kautta kattomaan josko tuttuja olisi paikalla..
olihan niitä..
muutama anna abreu.. liikaa paris hilttoneita.. pari jotain miespuolisia idolssia jne..xD

ja taas sorvin ääreen ja sopivasti tyttöryhmän keskelle.. ja jokainen vuorollaan ... *hennolla äänellä* "mansikka margarita" Sinänsä ihan kiva tehä jo kohtuu nopee.. mutta kun miksi ne pitää tilata yksi kerrallaan. aaarrgh kun lenderiin saa kolme kerralla, niin se vaan turhauttaa niistä jokaisen kanssa tehdä yksi kerrallaan ja pestä lenderi ja uudestaan yksi ja ...jne.. kun kerralla olisi koko kaveriporukka voinut sanoa että mulle tulee samanlainen.. no jos ne oppii sit ku vanhenevat *toivoo hiljaa*

ja taas voonkhaaja saapuu tiskille.. "etkös shä millään pystyis antaa mulle ku mulla on synttäritkii" Juu en...
Siitä sitten normisettiä eteenpäin bisse tonne, gt sinne
ja niin se ilta etenee..samaa rataa

kunnes alkaa hitaat olihan taas huvittavaa katsoa sitä illan viimeistä pariarvontaa miten se loppujen lopuksi sujuukaan xD

Kun hitaat alkaa niin alkaa baarissa kuhisemaan ne onnekkaat jotka ovat löytäneet jo illan aikana se seuraavan "uhrinsa" niin menevät kiltisti tanssimaan ja kuolaamaan pimeälle tanssi lattialle.
Mutta ne orvot pirut jotka vasta tässä vaiheessa heräävät tunteeseen että nyt pitäis saada aisaa/pimperoo rupeavat liikkumaan ja hakemaan sitä kumppania xD
Huvittava härdellihän siitä seuraa yks saa pakit tuolta no ei muuta ku kaveria onnistaa jne..

Sitten sitten se mitä jokainen baarityöntekijä odottaa joka ilta kuin kuuta nousevaa...

Pilkku ja valot päälle.. ja taas saa nauraa kun valot sytytetään niin melkein kuulee ajatukset.. " ai toi olikin ton näkönen kaveri enhän mä tommosta panis" ja äkkiä eroon ja kattomaan josko vielä löytyisi se illan "ruunaava" otus sängynpohjalle..

no jos ei salista löydy niin noi baarimikothan antaa kaikille. NOOOOOT
jotenkin ei herätä seksuaalista kiinostusta nainen joka tulee turpatäynnä ns seksikkäästi suoraan ehdittamaan " hei *hik* tuutshä panee mua tänään"-EN- hyvä että suoraan pystyy kävelemään ei tana**

*tervetuloa meille. meillä on kodinkoneita jokaiseen makuun*

Levotonta perkele..
Päässä pyörii miljoona ajatusta ja kiipeilen seinille.
Siis sama olo kuin eilen.

Samaan aikaan ajatuksiin hiipii pieni toiveikkuus, kun taas toinen puoli päästä tyrmää ajatukset.
Mieli tekisi soittaa ja rupatella mukavia ja kuulla pari kunnon piikkiä/potkua perseelle, että tästä taas tointuisi ja repeäisi nauramaan polvillaan:)

Tässä tilassa on jo tullut täytettyä asunto kuivuvista pyykeistä, imurin pölypussi, sekä kontattua bokserit jalassa lattiat puhtaaksi.

Ja siltikin vielä ahdistaa ja vituttaa. Ahdistaa tää oleminen ja turhan haikailu mistä ihmeestä se nyt tähän tupsahti? toinen puoli tietää sen turhaksi ja silti toinen puoli yllyttää tyhmyyksiin.
Vituttaa lähinnä vituttaa siis minä itse ja oma toiminta, persettä ei saa ylös tehdäkseen asioille mitään. ja samaan aikaan kiipeilee seinille.

Eilen meinasin avata suuni paikallisella grillillä kun lempisapuskaani odottelin, niin siinä oli sitten lapsiperhe syömässä keskenään
ja lukivat päivän lööppilehtiä. Miksi se ärsytti niin suunnattomasti että kyseinen rouva alkoi täyttämään sudokua siinä syöntinsä lomassa?
Eikö se tana tajua että täällä on muitakin jonossa ja haluaa tappaa aikaansa ja ajatuksensa lukemalla turhuuksia??
Siitä sitten syötyäni töihin nimeltä mainitsemattomaan "kodinkoneliikkeeseen" ja kumma kyllä olo parani matkalla tai siis töissä
kun sai tuntea olonsa kaivatuksi ja tarvituksi (tuli pikahälytys auttamaan tusunbaarissa kun oli saikkuja tullu viikonlopuksi)
Se lämmittää aina mieltä kun huomaa että tekee sentään jossain oikein ja se että tosiaan huomaa että olet tervetullut.
Siinä kai se päälimmäinen syy minkä takia töitä viitsin tehdä kyseisessä "parinvaihtoristeilylautalla".

Olen tässä levottomuudessa tullut myöskin siihen johtopäätökseen,
että perimmäinen syy tähän kaipuuseen ja levottomuuteen on minun tarpeeni
saada potkuja perseelle. Tällä tarkoitan siis sanallisia potkuja, piikkejä, ja toteamuksia..

esim* Aikanaan kun minulle kävi vahinko eräänä kauniina syysaamuna kun töihin lähdin, niin joko tumppasin röökini huonosti tai unenpöppörössä pudotin tulipään jonnekkin (joo siis poltan myös sisätiloissa kun yksin asun).
niin kuutisen tuntia myöhemmin tulee palomies toverilta soitto, että meneppäs kotiisi siellä on naapurissa tulipalo..
Minäpäs siitä sitten kotio juoksujalkaa ja pihalle päästyäni soitan kaverille että ei muuten ole naapurinkämppä mikä palaa...
(mikä on kotivakuutus bai tö vei) Kaverit siinä sitten hetken päästä paikalle ja sisälle katsomaan tuhoja..
kaks kuollutta kissaa, 80 litraa kalakeittoa, ja omaisuus nätisti heitetty ikkunasta savuavana ulos, iso kasa elokuvia lattialla kitarat palanut ja koko kämppä täysin savun mustaama. Ainoo mitä omistat on päälläsi.
mitäpä tässä sanoisit surun murtamalle kaverillesi???

"Anteeks saiko täällä polttaa sisällä"

Putosin kirjaimellisesti polvilleen nauramaan..

Tälläistä piikitystä kaipaan joku joka sanoo mene polta tupakka, Lääkkeet.
Ja muutenkin jaksaa potkia minuun vauhtia, kun tuppaan jäädä paikalleen aina välillä niin elämässä yleensä kuin sohvallekkin.

No jos sitä ottais tuon rakkaan soittopelin syliin ja opettelisi taas tänään miltä se elämä maistuu..
Lopuksi biisi mikä eilen rauhoitti kummasti mieltäni.
(ei se videon tyttö vaan ne sanat )

http://www.youtube.com/watch?v=tksLZrTPWqE

Tulihan tosta eräästä ketjusta sitten mieleeni muistella kultaista 80 lukua ja sossun kanssa käytyjä tappeluita.

http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=53908

Tai siis lähinnä sitä huostaanoton yritystä..

*taustaa synnyin siis vuonna 78 ja äippäni seurusteli siis isäni kanssa (loogista)
ja syistä jotka kuuluvat vain heille erosivat sitten ollessani noin 3-4 vanha.
ja noihin aikoihin yksinhuoltaja oli tosiaan suurin synti mitä oli keksitty.
Siitä sitten johtuen äippä saikin potkut, tosin laittomasti kuten korvauspapereissa luki. Niin muuttohan siinä oli edessä.
Ei muuta ku tavarat kasaan ja kohti pikkuista kylää,(virhe) jossa ei tietenkään oltu nähty eikä kuultu moisesta ilmiöstä kuin yksinhuoltaja.*

Jatketaampa siis tarinaa .
olin siis muistaakseni siinä kuusivuotias nassikka kun kyseiset tapahtumat saivat huippunsa.
Äippä siis oli ollut puolisen vuotta kursseilla ja minä poika perhepäivä hoidossa ja tietysti tädeillä illalla jos oli iltatunteja, jotka sattuivat asumaan siinä viereisessä kerrostalossa.

No sossussa ei sitten tykätty ollenkaan kyseisestä järjestelystä, joten paikallinen jonkin sortin sossutäti päätti sitten auttaa hieman yhtä tuttua lapsetonta pariskuntaansa.
Ruveten järkkäämään huostaanottoa ja sijoitusta kyseiseen tuttava perheeseensä. päivähoitopaikan suosiollisella avustuksella.

En muista silleen tarkkaan enää tapahtumia mutta sen muistan edelleen kuin eilisen päivän kun sossun tädit tulivat hakemaan minua ihan kaksistaan ilman polliiseja..
Olin kuumeessa kotona ja näin ollen äippäkin oli kotona kun tädit pimpottaa ovikelloa.
äippä tietysti avaa oven ja sossusntädit tylysti ilmoittaen että pakkahan pojan tavarat me viedään nyt poika pois..
Ei muuta kun naapuri ovelle samantien ja ja pyysi hakemaan tädit paikalle viereisestä kerrostalosta.
Tädit siinä sitten hädissään soitti koko muun suvun paikalle ja juoksivat paikalle huomaten että sossun tädit kävelivät poispäin meiltä.
Pelästyivät tosin että nyt minut vietiin.

Samaan aikaan meillä juttelu kiihtyi toinen täti suostutteli äippää keittiössä kun toinen rupatteli minun kanssa olkkarissa missä peiton alla lämpimässä kuumeessa olin.
"onko sulla kylmä?"
"eikös olisikin kiva asua jossain isommassa paikassa?"
ja muuta tuollaista suostuttelua. Taidettiin siinä leluillakin yrittää lahjoa.

Naapuri ja toinen omista tädeistäni sitten takaisin paikalle, todeten että sieltä on nyt tulossa eno ja ukki ja muita sukulaisia. Kaikki kun asuivat puolentunnin ajomatkan päässä.

Tästä sitten ilmeisesti pelästyneenä sossuntädit päättivät poistua paikalta.

Myöhemmin kun ikää oli enemmän ja tutkiskelin kaikkia papereita (Äippä säilyttää vieläkin kaikki asiapaperit ja kuitit yli kymmenen vuotta)
niin oli mielenkiintoista lukea omasta lapsuudesta aisoita
joita mun ei varmaan ois tarvinnu tietää.
Ainakaan siinä iässä vielä.
Niistä papereista selvisi sitten että..
"vaikka henkilö on työtön ja omistaa auton, joka on asuinpaikan sijainnin johdosta välttämätön työnhaun ja työnteon sekä muun vastaavan liikkumisen kannalta niin sitä ei voi syödä eikä sitä voida velvoittaa myymään"

Niin ja selvisihän myöskin se että kyseiseen operaatioon osallistuneet sossun tädit ja muut oli siirretty hiljalleen toisiin tehtäviin ja kuntiin pois lastensuojelunparista.

Että näin silloin aikoinaan..
jätetään ne muut lapsuuden kauhu muistelot sitten toiseen päivään...

Tänään poikien kanssa muisteltiin vanhoja ryyppyreissujamme menneiltä vuosilta, sekä nuoruuden pussikalja viikonloppuja.

Tulin huomanneeksi että minähän taidankin olla varsin selväpäinen ryypätessäni, tai tylsä riippuen miten sen nyt ottaa.
-kännitappeluita 0
-kännissäajeluja 0
-kännissä telomisia 0
-kalsarikännejä 0
-muita kännitöppäilyjä, riittävästi :)
-krapulantakia töistä poissaoloja 1
-sammuneiden kotiinsa auttamisia, likaa
-parisuhdeneuvontaa, liikaa
-tappeluihin väliinmenemisiä, niitäkin riittävästi
-puukkotappeluihin väliin menemisiä 1
jne..jne...

Tätä sitten rupesimme porukalla pohtimaan, että mistä lienee johtuu moinen kamala käytös..
Tulimme siihen lopputulokseen että eihän niitä tarvitse itse tehdä riittää kun niitä näkee, ja onhan niitä nähtykkin riittävästi ja niiden seurauksia.
Esim ala asteen loppupuolella olin välillä naapureille lapsenvahtina, niin siellä oli tapana sitten ravinteli illan päätteeksi keskustella hieman rakkaudesta.(suomeksi mättää toisiaan turpaan ja sopia seuraavana päivänä tahi viikkona)
Niin sieltä kun lapset yleensä meille sitten yöksi tulivat, niin se saattaa aiheuttaa sellaista käytöstä, että tänäkään päivänä en tykkää ottaa itse tippaakaan alkoholia jos samassa taloudessa on lapsia paikalla.
Tai no joo saunaoluen ehkä pitkin hampain suostun juomaan..
Saati sitten että humalassa rupeaisin keskustelemaan "parisuhdekiemuroista"

Kalsarikännejä en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä järkeä on juoda kotona useimmiten yksin viinaa pelkästään sen takia että pääsee humalaan??
Kyllä minä ainakin juon karkoittaakseni perisuomalaista ujoutta ja siten helpottaa tutustumista ja muuta kanssa käymistä muiden ihmisten kanssa.
Sama juttu suruun juomisessa ei ymmärrä...

Kännissäajamisen seurauksia nyt näkee harvasen päivä jossain lehdeessä tai paikallisen männyn ympärillä.

Mikäköhän siinäkin on että jotkut humalassa ollessaan tuppaavat olemaan teräsmiehiä tai hämiksii?? Toinen yrittää lentää liikuntasalin katolta *molemmat jalat poikki* toinen taas kiipeilee parvekkeella *putosi nousi ylös meni kotiinsa ja kuoli*

Niinpä minä kannan ja huolehdin kaikista ketkä osuvat lähelleni ryypätessäni ja selvinkin päin ollessani, sillä ketään ei jätetä oman onnensa nojaan..

Että ollaanpa varovaisia siellä.. :)

Mulla taitaa olla taas aivan liikaa aikaa näin yövuoroissa.

Yö tosin alkoi vallan mukavissa merkeissä, rocksin jameissa kun oli aivan mahtava meno, niin sitä melkein kerkesi unohtaa maalliset murheensa,
ja eiköhän sieltä tehtaalta soiteta että töihin vaan koneet lämpiää jo..

Olivat saaneet mun koneille konemiehen käynnistelemään niitä (oman vuoron kaveri kun on singaporessa formuloita kattomassa).
Siispä siitä sitten pirun hyvät jamit kesken ja töihin.

No oli siellä töissä sitten aivan liikaa aikaa pohdiskella elämän syntyjä syviä....
Aloitin siinä jamien jälki fiiliksissa muistelemaan mitä kaikkee sitä ollaankaan tähän kolmenkympinikään keritty nähdä ja kuulla, ja jostain syystä tuli aloitettua parisuhde kokoelmalla, sekä niiden päättymisen syistä.
Milloin toinen on huomannut että sinkkuna onkii mukavempaa kokeilla kaikkea hauskaa, "eikä sitoutuminen ole just nyt tää mun juttu".
Noo siitä sitten muutaman vuoden päästä asunnon poltettuani seuraavaan ja pari omakotitaloa ja pakkilainaa myöhemmin sama laulu uudestaan..
Tietysti tyhmänä ja sovittelevana luonteena niin eipä niistä jääny ku laskuja ja vaatteet mukanaan kannettavaksi.
Yksi täydellinen eroon kasvaminen ja pari sellaista jotka loppui ennen kuin kerkesi kunnolla ees alkaa:
Kumma kyllä mistä niitä sydämmiä riittääkään ulos revittäviksi.

Tästä sitten suoraan jonkin ihme aasinsillan kautta nuoruuden töppäilyihin,sekä menetettyihin mahdollisuuksiin, kavereihin , sukulaisiin jotka ovat poistuneet lähipiiristä joko oman köyden,auton tai muuten vaan jäänyt taakse tässä elämässä.
Tosin niitä on turha miettiä mitä oisin voinut tehdä, jos kerran ei sunnuntai iltana toista huvittanut tulla kylään vaikka laiskana tekstarilla pyysin ja seuraavana yönä itsensä ripustaa suihkuunsa roikkumaaan niin eipä sille voi mitään, tai välttämättä haluaa ajaa kahtasataa puuta päin niin minkäs sille mitään voi.
Tai saati sitten sille että joku saa hirveen skitsofreenisen psykoosin pilven poltosta että luulee faijansa yrittävän tappaa häntä..

Siitä sitten pohtimaan mistä sitä ollaan itse selvitty hengissä ja mikä tärkeintä ystävät ja läheiset on selvinny.
Päällimmäisenä mieleen tulee eräskin nuoruuden auto ajelu jonka lopputuloksena dyna kaksi kertaa katon kautta ympäri.. toisin kuka vittu piti silloinkin hyvänä ideana matkustaa autonlavalla.
Pintanaarmuja ei muuta ja hyvä niin.
Seuraavaksi ajatus kääntyi erääseen myöhäiseen iltaan jolloin tuli kavereiden pyynnöstä lähdettyä kylille katsomaan kuka on kuka.
No eipä sitä ois voinut arvata että paikallinen auvinen/saari (edit*tapahtui muuten kymmenen vuotta ennen mainittuja poikia*)
on kattonut liikaa gansta elokuvia ja päättää isin kakskakkosella tehdä drive by shootingia keskellä keskustaa.
Onneksi siellä on niin juoppoa porukkaa etteivät olleet kerinneet tulla vielä paikallisbaarista ulos, niin eihän se mihinkään osunut.

No ketä vanhoja kaivaa sitä tikulla silmään vai miten se oli..
Mutta ei se oo mikään ihmekkään ku noita muistelee näin yövuoron aikana että sitä tuntee olonsa hieman apeaksi..

Mut joo jos sitä vaiks nukkumaan koittais mennä tän ylikuormitetun aivokopan kanssa yrittäis niin ehkä se aarinko paistaa joskus tännekkin..
Vielä kun oppisin nauttimaan taas niistä pienistä iloisista asioista mitä päivät tuo tullessaan, niin siinäpä se turha toive taitaisikin olla :D

tulipas nukuttua taasen, vaikka sitä kotiin pääsi jo neljän maissa.
niin mikä siinä on että pitää sitten kukkua ja valvoa aamunkoittoon??

hiljainen ilta oli. liian hiljainen. kerkesin taas ajattelemaan mikä on vaarallista.
no onneksi muutama hyväkin tyyppi oli paikalla jotka sai mielen piristymään :D
no tänään taas uusiksi, saas kattoo miten äijän käyp kun pomohenkilö taas vaihtuu tässä parin viikon aikana, miten vaikuttaa henkilöstön vaihtumiseen

Taas sitä mennään töihin meinaan.

Pitäähän jonkun janoset jouttaa humalaan tänäkin viikonloppuna.

Ei huvittais taas pätkääkään mut käydään nyt vittuuntumassa :)