Antakaa rauha niille jotka lepäävät

Mä näin Teresan. Se oli surullinen. Mä näin ekan kerran kun se itki. Sen hyvä ystävä, lapsuudenystävä oli kuollut yllättäen. Sairaskohtaukseen, nuori mies. Olin sanaton ja tunsin suurta sympatiaa ja surua kun näin miten se vaikutti mun ystävään. Mä en tiedä mitä sanoisin, tuntuu vain niin epäoikeudenmukaiselta, se tekee vihaiseksi kun sellaisella ihmisellä olisi voinut olla paljon annettavaa tälle maailmalle. Mä en voi läheskään ees kuvitella mitä sen ihmisen läheisistä tuntuu. Voin vain todeta, että olen edes ajatuksen tasolla mukana.

Se pistää ajattelemaan sellaisia asioita kuin omaa perhettä, lähipiiriä. Halusin vain sanoa, että te jotka olette mulle tärkeitä, tiedätte varmasti että teette mun elämästä olemassaolollanne parempaa. En olisi sama ihminen ilman teitä. En haluaisi koskaan elää ilman teitä. Toivon voimia kaikille, jotka ovat menettäneet läheisensä.

Nyt hiljennyn nukkumaan, koska en saa muuten ajatuksiani kasaan.

Susan