Blogi

Tappelen Teemulle soittamista vastaan.

Selvittelen just asiakkaalle vaatesäilytysjärjestelmän kannattimien asennusta.
Koska tähän mallistoon on niin paljon erilaisia kannattimia, suoria ja kallistuvia
niin asennus ei olekaan niin yksinkertainen. Varsinkaan kun sillä on kannatin joka
on suora ja kallistuva eikä se saa sitä nyt suoraksi. Mä oon niin välikädessä,
pojat testaa osastolla ja asiakas huokailee toiseen korvaan. Jepjep.

Ulkona paistaa niin kovasti aurinko, että lämmitti oikeen kun kävin ottaas happee
tos pihalla aikasemmin tänään. Ihanaa, kevätfiilis. Kevät, en yleensä tykkää
keväästä paitsi sitten kun on kevät pidemmällä.

Kesä -kesä-kesä :D
Mihin jussina? Pitäskö alkaa vuokrailee jottain mökkii? No ei, yleensä se menee
ihan siivellä, joku jostain päättää kutsuu meijät jne.

Kaikki mediavaikuttaminen kannattaa!!

S

Töissä ollaan, vedän jo toisen kerran salaattia tänään. Silti nälkä, nyyh.

Mulla on nyt ruokailu, aika tylsää touhuu, meitä on täällä töissä vaan mun lisäksi 3 tyyppii.

Olispa jo kello 17 niin pääsis kottiin ja sit vois vaan lepää.

Mulla on aika tyhjä olo taas.
Välil tekis mieli huutaa, välillä tekis mieli olla sanomatta mitään.

Susan

Terve!

Ihanaa saan tunnin olla tekemättä muuta kuin purkaa sähköposteja ja valvoo yhtä
keskustelua töissä, mahtavaa. Ei tarvii vastata puhelimeen kun se soi taas
vilkkaana, perjantai ilta-päivän hirveys :D
Töitä jäljellä 3 tuntia, takana 9, hui! Mä luulin, että mulla ei olis taukoa
seuraavaan 4 tuntiin, mutta onneksi yksi tauko suotiin.

Mun tukka on pörrönen tänään.. Mulla on saatanan ikävä Teemua mut en soita.
Mä en halua häiritä sitä. Mä niin haluisin vaan äh, nukkuu. Mä en jaksa
ajatella mitään, olen tyhjä. Mitään mitä sanon ei merkitse mitään, ihan kuin
olisin kuka vaan. Mutta mä en ole, mä en tuu koskaan olemaan kuka vaan. Mä oon
Susan. Susan joka on hemmetin ihastunut Teemuun, he is my perfect match. Olen
tyhmä ja en jaksa puhua tosta asiasta koska joka kerta pillitän siitä. Mä en
vaan kestä tätä odottamista. Odotan ja odotan ja ikävöin ja itken ja kaikkee.
Olisi helppoa jos voisi vaan lakata välittämästä, mut elämässä tapaa ihmisiä
joista ei koskaan lakkaa välittämästä. Lukeekohan Teemu näitä? Toisaalta
toivoisin et ei koska sanon tässä kaikkia asioita mitä se kielsi
mua sanomasta, tavallaan se sanoi niin. Olen nisti ja tarviin mun annoksen
Teemua, tajuuks kukaan mua? Ei salee.

Mä en jaksa töitä enää, alkaa tulla raja vastaan, juuu.

Noniin voiton puolella perjantaikin. Töitä enää 6h 20 min. Ja takana 6h. 40 min. Illalla rentoo,nukkuu ajoissa, viimestään puolilta öin, että jaksaa huomenna ylös 7.30 :D
En ole menossa huomenna niihin juhliin, koodaan vaan sille kaverille et pidä hauskat juhlat, nähään taas. Sit tuota illalla saunon varmaan ja sit lepoo. Vois vetää kalsarikännit. Harmi vaan kun kaipais erästä ihmistä sinne mukaan kainaloimaan. Hmm.. Joo, en sano siitä enempää.

Meillä oli äsken valmennus töissä. Meitä valmennettiin olemaan tuloshakuisempia että myyntitavoitteet täyttyy. Näin tilastoni ja huomasin että ne oo tehnyt viime aikoina juurikaan tulosta, siksi aloin yrittää ihan täysii ja heti sain jotain tulosta aikaseks, ihan jees fiilis. Mua väsyttää, se on ihan varma ja se vaikuttaa mun motivaatioon väistämättä.

Mä en tiedä miksi mutta musta tuntuu, että mulla on tylsä elämä. Mä käyn vaan töissä ja sit jotain salii ja oon kotona. Oon ekan kerran viettänyt kotona ennätysmäärän aikaa, kahteen vuoteen mulla ei ole ollut näin paljon vapaa-aikaa. Nyt vaan tuntuu, että sen olis voinut käyttää Teemun kanssa mut ei vaan ole mahdollista. Jotenkin vaan tuntuu, että en nauti samoista asioista kuin ennen. Olen kyllästynyt. Pitäs tehdä muutos, mutta miten ?

Mä näin Teresan. Se oli surullinen. Mä näin ekan kerran kun se itki. Sen hyvä ystävä, lapsuudenystävä oli kuollut yllättäen. Sairaskohtaukseen, nuori mies. Olin sanaton ja tunsin suurta sympatiaa ja surua kun näin miten se vaikutti mun ystävään. Mä en tiedä mitä sanoisin, tuntuu vain niin epäoikeudenmukaiselta, se tekee vihaiseksi kun sellaisella ihmisellä olisi voinut olla paljon annettavaa tälle maailmalle. Mä en voi läheskään ees kuvitella mitä sen ihmisen läheisistä tuntuu. Voin vain todeta, että olen edes ajatuksen tasolla mukana.

Se pistää ajattelemaan sellaisia asioita kuin omaa perhettä, lähipiiriä. Halusin vain sanoa, että te jotka olette mulle tärkeitä, tiedätte varmasti että teette mun elämästä olemassaolollanne parempaa. En olisi sama ihminen ilman teitä. En haluaisi koskaan elää ilman teitä. Toivon voimia kaikille, jotka ovat menettäneet läheisensä.

Nyt hiljennyn nukkumaan, koska en saa muuten ajatuksiani kasaan.

Susan

Jes, pääsen tossa vartin kuluttua. Olen aivan nälissäni koska olen syönyt tänään vaan voileivän mutta meen silti salille, olen siellä 45min-1h. Sen jälkeen suunnistan nopee ruokakauppaa ja sit hakee Hennesin pakettia. Sit kotiin, jotain suuhun nopsaa ja näkee Teresaa. Sitten sen jälkeen käyn mutsilla, menen suihkuun nopee illemmalla ja taas nukkuu 23. Ylös kello 5, huokaus. Sit huomenna töitä 6- 19, not nice is it. No sen jälkeen ooon kuollu ja lauantaina pitäs vielä jaksaa töihin 8.45-17, kiva kiva. Mutta ruoka piristää joten ajattelin että teen hyviä eväitä ja yritän jaksaa. Teemun voimalla jos ei muuta. Blaah. Sit lauantaina nään ehkä kamuja, Lauraa ainaskin ja meen saunaan ja otan kuoharii ja ja.. Sit sunnuntaina mennään äidin kanssa kasvohoitoon. Kyllä. olemme odottaneet sitä taas liian kauan.

Mun elämä on tylsää, haluan actionia. Eikö kukaan voisi kidnappaa mua? Heh :D

Susan

Päivä on sujunut ihan kivasti. Miksi täytyy käydä töissä, miksi en voi olla hemmoteltu paska joka jakaa asunnon rikkaan miehen kanssa ja syö ittensä päivä päivältä suuremmaksi palloksi ja dokaa lopun aikaa – miehen laskuun. Miksi ihmisten täytyy käydä töissä? Miksi työt ei voi pyörii itte? Miksi on vaan tämmösii perseduuneja? Miksi en voi istua pankissa näpyttelemässä sormia pöytään ja olla tekemittä mitään järkevää ja näyttää silti niin kovin tärkeeltä? Miksi mun täytyy kuunnella kun mummot puhuu niitten naapureista ja tyttäristä? Miksi en voi omistaa hienoa autoa ja periä hitosti rahaa ja olla kusipää loppu elämäni?

Pitää ajatella positiivisesti; teen tämän kaiken tuleville lapsilleni, niin että niitten ei tarvii tehdä duunii vaan niistä tulee itserakkaita kusipäitä, sit ne voi olla perseaivoja omalla oikeudella.

Kattelin matkoja taas Goaan, äkkilähtöjä turistikohteisiin ja sit haaveilin myös samalla Eurooppalaisesta kaupunkilomasta.
Katoin peräti mitä maksaa ”loma-asunto”, jooh tuleekohan siitä mitään koskaan..

Ainiin se Hennesiltä viime viikolla tilattu paketti saapui lähipostiin. Käyn hakee sen duunin jälkeen. Kiva kun en ole varma mitä kaikkee tilasin koska olin niin kuumeessa sillon, huvittavaa. Joudun maksaa ne kaikki hakiessa, elikkä kiva jos joutuu palauttelee niitä. Mulla on sellanen mielikuva, että rahojen takaisin palauttaminen on erittäin hidasta noissa postimyynti-mestoissa.

Mä haluan oman liikkeen, pitäsköhän alkaa Francshaising-yrittäjäks, vai miten se sana kirjoitetaan. Mä en tiedä, en tiiä muuta kuin et mut on tehty muodin tai sisustuksen (sisustus on vahvempi alani) pariin.
Mä en halua enää koskaa kouluun koska se lamauttaa mun vilkkaat aivot ja tunnen että mahtava persoonallisuuteni rajoittuu pölkkypäiden seurassa ja näytän ihan idiootilta kun en koskaan osaa vastata oikein mihinkään. En osaa vastata varmaan sen takia, että oppiminen on mulla niin kovin.. vaikeaa kun en jaksa keskittyy lukemiseen.

Nyt jatkaa töitä.. on aika hiljasta ja töitä jäljellä vain alle 2,5 tuntii

Susan

Huomenta!

En saanut nukuttua yhtään. Jouduin heräilee kun vihanneks riehu. Vihannes, eli mun jyrsijä. Mitä helvettiä se vetää spurttii keskellä yötä. Sit kun meen sen luo niin se näyttää maailman sulosimmalta ja niin halittavalta ja rutistettavalta -samalla kuin se kakkaa mun uusiin kenkiin. Sit sanoin et nyt riittää, sä meet nukkuu, suljin sen vaatehuoneeseen, missä on sen koti.

Katsoin kelloa, se oli 4.30 ja tulin vaan vihasemmaks että en ollut nukkunut todellakaan silmän räpäystäkään sen viiden tunnin aikana, vaikka sängyssä olin koko ajan pyörinyt.

Tulin töihin täristen ja tää päivä ei tunnukkaan enää niin kivalta. Itseasiassa odotan peloissani huomista, miten jaksan nousta taas näin aikasin.

Mä kattelin eilen asuntoja sekä työpaikkoja. Työpaikoista löyty vain yksi kiinnostava, se oli kyl niin vaativa ettei mul olis mahkuja päästä. Palkka 2442euroa, se sopisi mulle. Mut jooh, en oo ees hakemassa, en jaksa vaihtaa nyt kahta duunii yhteen jos se meneekin pieleen. Oon tyytyväinen tähän, kai.

Duunissa törkeesti jonoa, pakko jatkaa myöhemmin!

Susan