Perjantai iltanen..

Terve!

Ihanaa saan tunnin olla tekemättä muuta kuin purkaa sähköposteja ja valvoo yhtä
keskustelua töissä, mahtavaa. Ei tarvii vastata puhelimeen kun se soi taas
vilkkaana, perjantai ilta-päivän hirveys :D
Töitä jäljellä 3 tuntia, takana 9, hui! Mä luulin, että mulla ei olis taukoa
seuraavaan 4 tuntiin, mutta onneksi yksi tauko suotiin.

Mun tukka on pörrönen tänään.. Mulla on saatanan ikävä Teemua mut en soita.
Mä en halua häiritä sitä. Mä niin haluisin vaan äh, nukkuu. Mä en jaksa
ajatella mitään, olen tyhjä. Mitään mitä sanon ei merkitse mitään, ihan kuin
olisin kuka vaan. Mutta mä en ole, mä en tuu koskaan olemaan kuka vaan. Mä oon
Susan. Susan joka on hemmetin ihastunut Teemuun, he is my perfect match. Olen
tyhmä ja en jaksa puhua tosta asiasta koska joka kerta pillitän siitä. Mä en
vaan kestä tätä odottamista. Odotan ja odotan ja ikävöin ja itken ja kaikkee.
Olisi helppoa jos voisi vaan lakata välittämästä, mut elämässä tapaa ihmisiä
joista ei koskaan lakkaa välittämästä. Lukeekohan Teemu näitä? Toisaalta
toivoisin et ei koska sanon tässä kaikkia asioita mitä se kielsi
mua sanomasta, tavallaan se sanoi niin. Olen nisti ja tarviin mun annoksen
Teemua, tajuuks kukaan mua? Ei salee.

Mä en jaksa töitä enää, alkaa tulla raja vastaan, juuu.