Minäpä tiiänki mitä Nainen Tahtoo. Täst on omakohtanen kokemus. Tältä illalta.
Minäpä tiiänki mitä Nainen Tahtoo. Täst on omakohtanen kokemus. Tältä illalta.
Sain 1:n joulukortin.
Omks mun vastalöytyny sisäinen piikleys hukassa, pupujutut lopussa?
Jospa tää on vaan sitä että näin digipupun livenä. Been there, done that.
Miten sitä voi tajuta mitäkään mistään missä on kuustoista liitettä?
Kymmenessä nisässäkin on jo tarpeeks piiklenaivoille. Tosin, niitä ei tarvikaan tajuta. Riittää kun ne on ja niitä hellistelee.
Oh well, sitten taas rekan alle. Pitää tuottaa™.
Kävin taas katsomassa Ruusunpunasta pilvee™. Pyyhin tomut, koettelin konsistenssia, katselin ilta-auringon loisteessa näkyykö kultainen huntu siinä reunassa. Näkyy, kun oikein osaa silmänsä ja ajatuksensa asetella. Mutta ei sen kaikille tarvitse näkyäkään. SE onkin enemmän mielentila kuin fysikaalinen otus.
Hani kysyi, voiko sinne lentää piiklensiivin ja kantaako se. Mun realistini. Kyllä, sinne pääsee piiklensiivin ja kyllä, se kantaa juuri partahultaisesti. Ja kyllä, se on kuin marenkihötöä ja sen alle pääsee just niinkuin mandaryllin alle. Lämpimään kainaloikkain ja ihokkain.
Vähänks rakastan. Eikä ihme. Ihana nainen ja mun rakas.
Mulla on selkeesti muutos menossa. Nisäjutut vaihtuu pupujuttuihin.
Riisi vai oonko löytämässä sisäisen Piikleni?
Kaikkea on kuulkaa. Telkusta opin viikonloppuna että nyt pitäis ehdottomasti tarvita tai ainakin haluta maailman ensimmäistä Digipupua. WLAN. Osaa vilkutella erivärisiä valoja ja puhua monotonisella syntetisaattoriäänellä. Niin, ja liikutella korviaan.
Ei voi tajuta.
*mielikuvittelee*
Olipa kerran. Ei ole toki juuri nyt, mutta kerran oli. Kaksi nisää oikeassa kainalossa. Tuntui oikeinkin sopivaiselta. Voisi vaikka tottua. Vasempan kainaloon ei siinä järjestelyssä tullut nisiä, mutta väliäkö hällä. Neljä nisää kerrallaan kahteen kainaloon jaettuna voiskin olla liioittelua.
Tauko luomisessa, ja pitäisi saada luotua. Kummallista miten sitä lupaa, ja luvatessaan vielä kuvittelee saavansa sisältöä otsikon alle. Se on vähän niinkuin blogin kirjoittaminen, lupaavia otsikoita olisi tusina muttei sisältöä yhdenkään otsikon alle. Jos kirjoittaiskin pelkkiä otsikoita?
Joskus vaan on inspistä ja joskus taas vaan on dl ja pakko.
Ehkä se joskus tulee. Hiljaa hyvä.