Kyllä yötyö on rankkaa

Olen eräässä ammatissa jossa teen pelkkää yötyötä. Tosin joskus saattaa olla satunnaisia keikkoja, että on joku aamuvuoro, mutta niitä on todella harvassa.

Eräänä päivä sain sitten taas todella "fiksun" idean. Mitä jos en kääntäisikään rytmiä vaan valvoisin koko ajan yöt ja nukkuisin päivät (myös vapaalla), koska vihaan sitä ainaista "yö rytmiin takisin" kääntämistä.

Ensimmäiset pari paivää menivät ihan hyvin ja ajatus tuntikin ihan "fiksulta". Heräsin joskus kolmen aikoihin, kerkesin käydä hoitamassa asioita, kaupassa ja vielä illalla kavereiden luona "kahvilla". Yötkin menivät ihan hyvin, leuskelin, harjottelin seuraavaa työpäivää varten joitakin asioita (jos oli tave).. jne. Kaikkea pikku hommia.

No sitten... n. vkon päästä olin täysin kypsyny koko hommaan. Ajattelin, että ei taas järki päätä ole pakottanu, kun olen ryhtynyt tälläseen "neronleimaukseen".
Aloin nukkua pitempiä aikoija (päivisin), tuli kiire asioiden hoitamisissa, alko ihmiset "katoamaan" ympäriltä (siis kun ei kerennyt ketään näkemään), illat alko olemaan enemmän tai vähemmän pitempiä ja tylsiä ja "normaali" elämä oli kokonaan hävinnyt.

Eli mitä tästä opimme?

Käännä vaan se rytmi vaikka se välillä vi****aa! :)