Lapsena oli tarve ihmetellä elämän itsestäänselviä asioita. Kuten esimerkiksi sitä, että kuulakärkikyniä oli (silloin harmaalla 70-luvulla) vain sinisiä, punaisia, vihreitä ja mustia. Joskus piirtelin kuvia, ja kysyin äidiltä, miksi ei ole olemassa keltaista kuulakärkikynää.
Äiti puhahti, järkevänä ja vanhana jo silloin, ja totesi; eihän sitä keltaista mustetta edes näkyisi.
Tyydyin kohtalooni, mutta asia jäi mieleen.
Muutama viikko sitten oli Lohjalla paikallisessa säästötalossa myynnissä 30 kuulakärkikynän paketti. Värejä löytyi joka lähtöön; perusvärien lisäksi tarjolla vaaleanpunaista ja -sinistä, violettia, pinkkiä, oranssia, ja ennen kaikkea: kaksi KELTAISTA kynää.
Äiti oli toki oikeassa; keltaisen kynän jälkeä ei näe. Mutta ei se mitään. Omistan nyt keltaisen kuulakärkikynän. Ympyrä sulkeutuu, unelma toteutuu. Eikä sen toteutuminen tunnu yhtään pahalta. Järjettömilläkin unelmilla elää...
