Niin,
särki se on. Kuulokojeenkäyttäjän korvakäytävät ovat muutenkin kovilla, ja kun haluaa KAIVAA korviaan muun muassa liiallisen omenankäytön vuoksi, voi mennä pöpö korvaan.
Vaikka kuinka desinfioisi Otiborinilla.
Olen kuitenkin elänyt melko ongelmattomasti kaikki nämä 20 vuotta kojeiden kanssa. Kuulemma voisi mennä huonomminkin. Korvatulehdus voisi olla vaikka kerran kuussa.
Sitä pahemmalta tuntuu, kun se korvatulehdus tulee, 15 vuotta edellisen tulehduksen jälkeen. Näin kävi perjantaina. Yllättäen vain oli vasemmassa korvassa hirveän turvonnut ja kipeä kohta. Luulin finniksi ja törkin Otiborinisella pumpulipuikolla. Ei puhjennut.
Tänä aamuna olinkin jo ihan paniikissa. Korvaa särki, särki, särki, särki. Ja oli lauantai. Helkkari!
Ei kun soittelemaan lääkäriasemia läpi. Onneksi aika pian löytyi aika kärsivälliseltä vanhalta sedältä, joka ronkki korvaa perusteellisesti, ei saanut mahdollista paisetta puhki, joten tyytyi täyttämään korvan neomysiinitipoilla. Luin tropin pakkausselosteen, ja siinä todettiin lakonisesti pitkäaikaisen käytön aiheuttavan huonokuuloisuutta. Neomysiini kun on ototoksinen aine. Olen sanaton. Kuulovammaiselle huonokuuloisuutta aiheuttavia korvatippoja? Viekää nyt vielä tuhkatkin pesästä ja kuopittakaa kuulokäyrä! Olkaa niin hyviä! Olkaa!
Kuulokojekielto määrättiin maanantai-iltaan asti. Kontrollikäynti tiistaiksi. Nyt sitten sinnitellään ja kiroillaan yhdellä kojeella. Olo on kuin avaruusolennolla. Ja kyllä, kyllä sitä korvaa särkee. Särkee! Edelleen! Helkkari! Ellei se tokene, kaadan maanantaina rikkihappoa sinne, johan lähtee pöpö!
