Kesäkausi päättyi eilen sitten virallisesti.
Asian huomasi kahdesta asiasta; ensinnäkin oli Mikkelinpäivä. Vuotuisen ajantiedon mukaan pitäisi vihannekset olla nostettuina vihannesmaasta viimeistään tuolloin, ja meidän perheen naiset rehkivät mökillä parhaansa mukaan toteuttaakseen ajantiedon toteutumisen.
Mieli vain jotenkin kieltäytyi uskomasta, että kesä on mennyt ja syksy sekä pakkaset ovat ihan ovella. Niin lämmin syyskuu on ollut - kämppäni ikkunat ovat etelään, eikä ole "aurinkoenergiaa" käyttäessä tarvinnut avata pattereita vieläkään.
Eilen tosin Ukko Ylijumala ilmeisesti kyllästyi kesän viipyilyyn ja järjesti taivaassa bileet saattaakseen sen kotimatkalle viimeinkin. Taivas räiskyi ja paukkui monta tuntia ja vettä tuli kuin aisaa. Välillä ihan pelotti, kun taivas jymisi, kuten ei koskaan ennen. Eivät sentään sähköt menneet, siitä kiitos kaupunkiasumiselle.
Tänään auringonpaiste on jotenkin valjua. Näinköhän se kohta tulisi talvi?
