Blogittamattomuuteen on syy;
olin kaksi päivää työmatkalla Turussa. Sen jälkeen telkkari tuli takaisin lauantaina (jii haa!), joten oli olevinaan Tärkeämpää Tekemistä (tm).
Työnantajan sopimushotelli oli konttoria vastapäätä, ja oli ihan hyvät mahdollisuudet nukkua hyvin. Sitä ei suotu; yläkerran turistirähisijät kotiutuivat klo 1 yöllä ja alkoivat rymistellä taas klo 7 aamulla. Vaikka olen huonokuuloinen, kuulen ja aistin oikein hyvin talon rakenteissa kantautuvat matalat äänet, kuten askeleet, ovien ja ikkunoiden kolahdukset.
Hotellin aamiainen oli murheellinen sekin; ei ollut kuin yhtä lajia tummaa leipää, appelsiinimehu oli laihaa, puuro hapanta. Tunsin pakokauhua, ja siksi söin appeet pian. Sen jälkeen respaan maksamaan.
Siellä huomasin, että asioidessani respatytön kanssa oikealla puolellani seisoi noin 30 sentin päässä keski-ikäinen suomalaismies, joka seurasi jokaista liikettä herpaantumatta. Hän selkeästi kyttäsi, milloin voisi itse vaivata respatyttöä. Kiukkuni nousi sata pykälää sekunnissa, ja totesin miehelle: Olet liian lähellä.
Hän ei reagoinut mitenkään ensin, kunnes toistin sanomani sekä lisäsin: En pidä siitä, että olet liian lähellä. Hän oli kuitenkin varsin kovanaamainen, koska totesi "Vai niin" eikä siirtynyt milliäkään. Onneksi sain maksun hoidettua ja ryykäsin laukkuineni ulos hotellista, ennen kuin halu lyödä täysin vierasta ihmistä valtasi mielen. Kirotut lähiluteet! Kirotut!
