Niskavillat pystyyn karahtavat

[i]kun mainitsee nimen[/i] [b]OTTO WILLE[/b]

[i]Siihen enää [b]Kuusista[/b] tarvitse lisätä.[/i] Siinä poljennassa [url=http://www.city.fi/blogit/hikkaj/korvat+irti/124502]korvien irtileikkaaminen[/url] on synneistä pienimpiä. Käsittelyssä tässä vasta ilmestynyt [i]Paasilinna[/i]-kustantamon [b]Antero Uiton[/b] kirjoittama 400-sivuinen dokumenttikirja [b][i]Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen[/i][/b]. Melkoinen äijä, vähävartinen muttei vähä-älyinen – kuin [b]Napoleon[/b]. Varsinainen Takapiru, joka kulki oma nahka edellä ja joka viis välitti lähimmäistensäkään ([b]Esa[/b]-poika/[b]Aino[/b]-vaimo) hengestä, saati kilpailevien puoluetovereiden. Uitto on kartoittanut tarkoin Kuusisen liikkeet koti-Keuruulta Neuvosto-Venäjän vallan huipulle, saattelee uurnassa aina Kremlin muuriin saakka. Poliittinen kummajainen, joka selvisi hengissä läpi [b]Leninin[/b] tuulten ja [b]Stalinin[/b] tuiskujen istuen politbyroossa, säilyttäen maineensa [b]Hrustsevin[/b] päiviin asti, jolloin saapui luonnollinen kuolema Moskovaan. Kuolema tuli kuin tilauksesta, armahti 83-vuotiaan puoluepukarin sopivasti vuonna 1964, kuukautta ennen Hrustsevin syrjäyttämistä, ennen kuin koittivat taas kovemmat ajat Neuvostoliitossa. Itse en niinkään kiinnostuneena seuraile hänen politiikkaansa, valtansa etenemistä enkä vallan käyttöä kuin varjossa kulkevaa ihmiselämän inhimillistä puolta, sitä, millainen mies tämä OWK arjessa oli? Ainoa mies hän oli siinä valtapoppoossa, joka harrasti ja oli innostunut estetiikasta, taiteista ylipäätään, muiden johtomiesten seisoessa realisminsavessa nivusiaan myöten. Otto Wille pelasi shakkia, runoili, säveltelikin, oli musiikkimiehiä, kuin myös naisten-:[i] "Hänen filosofiansa mukaan korkealle kehittynyt mies tarvitsi useita naisia: yhden tai kahden asemasta neljä tai viisi oli miellyttävämpää eikä niin vaarallista."[/i] Niinpä perhe-elämä oli mitä oli kiireisellä miehellä, ikinä ei ollut ikävä kotiin. Helsingissäkin luvatta oleskellessaan, toista vuotta myyräntehtäviä suorittaessaan, kului vuosi ennen kuin otti yhteyttä Saimaan ja nelilapsiseen perheeseensä. Eikä Moskovassa valtaa pitäessään lotkauttanut korvaansakaan vaimonsa Ainon – kolmasko tämä oli? – pelastamiseksi vankilasta. Mitäpä Ainosta, koska siinä rinnalla eleli 30 vuotta nuorempi vaimo [b]Marina Amiragova[/b]. Siis: Suurmiehiä tässäkin suhteessa! Antero Uitto on koonnut mielenkiintoisen tosi dokumentin tosi korkealle päässeestä alunperin suomalaisesta miehestä, sittemmin Neuvostoliiton kansalaisesta, jolla ei ollut koskaan pääsyä takaisin Suomeen, ei käymäänkään. Otto Wille Kuusisen tarina jos mikä on selviytymistarina, varsinainen realitysarja, tapahtumakas; nämä Viidakonvaltiaat ja muut haltiaat, mitä näitä nyt Selviytyjiä telkussa onkaan, ovat lasten leikkiä OWK:n, kumman miehen, elämäntarinan rinnalla. [i]"Pahimpana aikana Kuusinen oli jopa itsekin odottanut omaa mahdollista pidätystään. Hän oli varautunut äkkilähdön varalta siten, että oli laittanut ikkunan väliin voipaperiin käärittynä voileipiä sekä siistiin järjestykseen alusvaatteet, villasukat ja villapaidan."[/i]