Oletko nähnyt Patukkaoopperan? Siinä seikkaili Minä Oy, joka oli aina valmiina täyttämään työnantajan tarpeet. Tampereella pari vuotta sitten mennyt musikaali tiivisti nykymeiningin niin hyvin, ettei kaikille jutuille osannut edes nauraa.
Vähän samaa oli vuosi sitten niin ikään Tampereella menneessä tanssipläjäyksessä. Sen yhdessä kohtauksessa nuoret miehet juoksentelivat ympäri lavaa täyttämässä suorituspaineita ja ulkonäköodotuksia. Edellisillan aikuisyleisö oli kuulemma nauranut toivomuslistoille katketakseen – iltapäivänäytöksen ammattikoululaiset ja lukiolaiset taas katsoivat touhua vakavissaan suurin piirtein dokumenttina.
Yhä useampi tuntuu listaavan kasvutavoitteitaan, fokusoivan ydinosaamisalueilleen ja päivittävän kuumeisesti markkinointimateriaaliaan Fakebookissa.
Kun lenkkeilin äskettäin Hietsun ohi, näytti ettei rannalla ollut kovin paljon ihmisiä ihan vaan lojumassa. Sitäkin enemmän oli meneillään solariumia, opiskelua, kuntoliikuntaa tai tuiki tärkeää patsastelua. Salilla ja lenkillä oli käyty, ja ehkä ne loput olivat sitten salilla tai lenkillä.
Yliopistojen käytävilläkin laahustaa melkein normaalimäärä opiskelijoita, vaikka lukuvuosi on ihan virallisestikin loppunut jo toista viikkoa sitten. Ihmiset eivät oikein osaa lähteä kesälaitumille, vaan osa jengistä päivystää opiskelupaikkakunnallaan ikään kuin joku odottaisi heiltä jotakin. Nyt valot päälle! Ei teiltä kukaan mitään odota.
Paitsi bilettelyä.
Heretkää siis jo pingottamasta, hyvät naiset ja herrat, olkaa löysiä, toimettomia ja laiskoja.
