Suomalainen luonto tarvitsee puolustajansa

  • Touko Aalto
Kuva: © Lars Johansson / Fotolia.com

Varoitus. Tämä kirjoitus pitää sisällään tositarinan siitä, mitä tapahtuu, kun sinipunahallitus vastaa luonnonsuojelupolitiikasta sekä tarjoaa kurkistuksen entistäkin synkempään tulevaisuuteen.

Tämän kirjoituksen luettuasi saatat miettiä, voiko hallitus olla enää yhtään välinpitämättömämpi luonnonsuojelukysymyksiä kohtaan.

Vastaus on valitettavasti: kyllä voi. Kokoomuksen toiminta on pääasiassa vain välinpitämättömyyttä. Demarit ovat puolestaan valtapuolue, joka on valmis myymään ympäristöarvot heti tiukan paikan tullen. Ja esimerkiksi ydinvoimaa demarit ovat ajaneet tällä vaalikaudella vielä kokoomustakin innokkaammin.

Varsinainen vaara kytee kuitenkin keskustan johtamassa hallituksessa. Keskustan toiminta ympäristökysymyksissä on tietoista ja harkittua. Kokoomukselle ja demareille luonnonsuojelukysymykset ovat pelkkä sivusektori, mutta keskustalle luonnonsuojelukysymykset ovat keskeinen osa politiikkaa. Valitettavasti keskustan näkemys luonnonsuojelusta on tyystin erilainen kuin Vihreille.

Vihreät haluaa olla äänitorvi puhe- ja puoluskyvyttömälle luonnolle, keskusta pitää luontoa vain hyödynnettävänä biomassa- ja energiavarantona. Hallitukseen haluavat perussuomalaiset suhtautuvat luonnonsuojeluun lähtökohtaisesti äärimmäisen vihamielisesti. Tässä meillä neljä suurinta puoluetta.

Keskustalla on tarkoitus avata tulevalla eduskuntakaudella koskiensuojelulaki, höllentää ympäristölupakäytänteitä sekä edistää uusia ydinvoimahankkeita.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat ilomielin mukana näissä hankkeissa eikä demaritkaan laita kampoihin.

Seuraavaksi kylmäävä tyyliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun Vihreät eivät ole enää puolustamassa suomalaista luontoa.

Stubbin tynkähallituksella olisi ollut helppo työ saattaa laajana asiantyönä yhteensä kuusi vuotta valmisteltu lakisääteinen soidensuojeluohjelma valmiiksi. Ohjelma oli tarkoitus toteuttaa asiantuntijakartoituksen pohjalta maanomistajien kuulemisen jälkeen. Ohjelman valmistelu sujui lokakuuhun 2014 asti ilman mitään ongelmia. Juuri kun maanomistajien kuulemisen oli tarkoitus alkaa, kokoomuksen uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen keskeytti ja riitautti ohjelman.

Grahn-Laasonen perusteli suorauhan rikkomista vapaaehtoisen soidensuojelun lisäämisellä. Tämä oli eriskummallinen perustelu, sillä ohjelmassa on kyse nimenomaan käypään korvaukseen perustuvasta vapaaehtoisesta neuvottelusta. Lakisääteisessä suojeluohjelmassa pakkolunastusta käytetään vain ani harvoin viimeisenä keinona tilanteessa, jossa vain yksi maanomistaja haraa suojelupäätöstä vastaan muiden ollessa mukana. Soidensuojelu poikkeaa esimerkiksi metsiensuojelusta siinä, että suon vesitalous on yksi iso kokonaisuus, jota on suojeltava kokonaisuutena.

Kun puhutaan pakkolunastuksista, on hyvä muistaa että esimerkiksi vuonna 2013 tehtiin yhteensä 711 pakkolunastuspäätöstä, joista vain 18 koski luonnonsuojelua.

Ylivoimaisesti eniten pakkolunastuspäätöksiä tehtiin maanteiden rakentamista varten, 516 kertaa. Hallitus ei myöskään tehnyt ongelmaa pakkolunastuksista myöntäessään Fennovoimalle pakkolunastusluvan maa- ja vesialueille Raahen ja Pyhäjoen alueilla, joka koskettaa noin 250 henkilöä.

Lakisääteisen soidensuojeluohjelman tarkoituksena oli suojella vähintään 100 000 hehtaaria suoluontoa. Lakisääteisen suojelun päälle oli tarkoitus hyödyntää Metso-ohjelmasta tuttua mallia, jossa yksityisiä maanomistajia kannustetaan tarjoamaan maa-alueitaan suojeluun. Asialla on ollut kiire, sillä monilla arvokkailla ja luontoarvoiltaan merkittävillä soilla on kiire aloittaa hoito-ohjelmat uhanalaisten lajien pelastamiseksi.

Hallitus päätti 10.2. lopulta suojella luontoa kokonaiset kuusi prosenttia itse itselleen asettamasta tavoitteesta. Siis kuusi prosenttia eli 6000 hehtaaria. Kyse on pelkästään valtionmaista, sillä hallitus keskeytti maanomistajien kuulemiskierroksen alkamisen.

SDP linjasi kyllä näyttävästi (5.12.2014), että se edellyttää soidensuojeluohjelman saattamisesta loppuun hallitusohjelman mukaisesti ja suunnitellusti. Toisin kuitenkin kävi, kuten olettaa saattoi. On helppo puhua luonnonsuojelun puolesta, vaikeampaa puolustaa luontoa päätöksenteon hetkellä.

Hallitus romutti soidensuojeluohjelman, sillä ilman suorauhan rikkomista tällä hallituskaudella olisi sovittu 100 000 hehtaarin arvokkaan suoluonnon pelastamisesta. Vihreät jatkavat taistelua suomalaisen suoluonnon puolesta, mutta tarvitsemme siihen kansalta mandaatin. Nyt jos koskaan.

Kirjoitettaessa soi Nothing but Thieves - Wake Up Call

6 kommenttia

Ajattelu kielletty

28.2.2015 15:33

Suomi tuo vuodesta toiseen monien miljardien eurojen edestä energiaa muualta, mm. ihan rutosti Venäjän ydinvoimaloiden tuottamaa sähköä.

Sekä kepun että kokkeleiden vetämät hallitukset ovat olleet liian pitkään selkäruoto letkuna vihreiden ja muiden sen sortin solisalirattien vänkäyksen edessä.

Kotimainen turve on julistettu virallisessa viherpolitiikassa alimpaan helvettiin hirmuisena ilmastotuholaisena ja puun polttamistakin karsastetaan koko ajan. Niinpä onkin roimasti lisätty ympäristöjärkevän kivihiilen polttoa. Kuten tunnetua, kivihiiltä ei lueta uusiutuviin energialähteisiin, eikä Suomessa jostain kumman syystä ole hiilikaivoksia.

Hiilimiiluja täällä joskus poltettiin ja niistä saatiin tervaa, millä tervattiin pääasiassa suksien ja orjalaivojen pohjia, vai miten se meni. Terva oli joskus vähän aikaa Suomen alueen tärkein vientituote.

Kokoomuksen tuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen lienee nyt keskeyttänyt soidensuojeluohjelman tai sen täydentämisen. Sanni tahtoo kai kokeilla maanomistajien vapaaehtoista soiden suojelua. Sekös saikin aikaan oikein paljon vihervaahtoa, melkein yhtä paljon kuin se tekohurskas ja tosinuija uuden ydinvoiman vastustaminenkin. Vihreät käyvät nyt kovaa kisaa sieluista kuin muutkin perk..., eikun puolueet.

Stubbin pätkähallitus ei ehtine saada paljon aikaan, mutta edes vähän jarruja näyttäisi löytyvän tuhoisimmalle viher-stasi-politiikalle, mikä puuttuu suoraan tai nurkan takaa myös jokaisen yksityisen kansalaisen elämään.

Ainoat merkittävät omat luonnonvarat ja energiavarat tässä kylmässä maassa, asutun maailman laidalla, Länsi-Euroopan nurkassa, idän ja lännen rajamailla ovat uusiutuva puu ja puun seassa voimaloissa poltettava turve, joka sekin uusiutuu eli suon turvekerros kasvaa pitkässä juoksussa.

Turvetta kasvaa suoalueilla, joita on Suomessa vain, siis vain, vähän vajaa kolmannes koko maapinta-alasta. On siinä soita sekä hyödynnettäviksi että suojeltaviksi. Suota jää joka tapauksessa hillan ja karpalon kasvaa ja kurkien kahlailla.

Soidensuojeluohjelman tarkoitus on tähän asti ollut vain estää tai ainakin jarruttaa uusien turvesoiden hyödyntämistä eli kansallista energiantuotantoa. Suomea on siunattu oikein runsailla soilla ja pöpeliköillä, joita kaikkia ei tarvitsi ihan erityisesti suojella. Mutta stasivihreyshän on kuin mikä tahansa kiihkeä fundamentalismi, kaikki tai ei mitään.

Lainaan seuraavaksi suoraan pätkällisen Wikipediaa: "Valtakunnan turvevarojen energiasisältö on noin 13 000 TWh. Turvevarojen energia vastaa 1 100 miljoonaa öljytonnia. Suomen turvevarat ovat kaksinkertaiset Pohjanmeren tunnettuihin öljyvaroihin ja 2/3 Norjan tunnettuihin öljyvaroihin verrattuna. Suomen turvevarat ovat lähes kymmenkertaiset maamme puuvarojen energiaan ja 35-kertaiset puuston tilavuuteen verrattuna."

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin