Siis asiaa on jankattu ehkä noin kolme vuotta. Siitä on keskusteltu asiallisesti, aikuismaisesti, mutta siitä on myös riidelty erittäin äänekkäästi, lyöty alle navan. Lopulta pienessä nousuhuppelissa juhannusaattona ajauduimme keskustelemaan asiasta jälleen kerran. Jossain vaiheessa näytti jo siltä, että ajaudumme äänekkäästä keskustelusta muhevaan periaate riitaan.
Minä pidin pintani, toinen jankutti omaansa.Mikään ei asia ei edennyt eteenpäin ainoastaan kummalleki alkoi kehkeytyä paha mieli. Tilannetta ei toki auttanut alkava nousu huppeli. ja niin ykskaks yllättäen kesken monologin tajusimme molemmat yhtä aikaa, että molemmat halusimme samaa mutta kokonaiset kolme vuotta olimme riidelleet asiasta jonka kumpikin käsitti eri tavoin.
Minä halusin naimisiin, olen halunnut jo kauan. Ehkä suurin syy on saada yhteinen sukunimi koko perheelle. Olen toki ymmärtänyt että mies aloittelevana yrittäjänä haluaa tasoittaa perheen tulot ennen kuin virallisesti vastaamme yhdessä yrityksen tappioista (joita toivottavasti ei tule, ainakaan paljoa). Tämän taloudellisen seikan vuoksi hän ei ole kosinut, koska on käsittänyt, että heti kosinnan jälkeen pidetään sitten häätkin. Itse olisin aivan mainiosti rallatellut eteenpäin vuosi tolkulla, jos vain mies olisi ymmärtänyt kosia. Olen ollut suunnattoman loukkaantunut kun hän ei ole tehnyt sitä. Olen luullut, ettei hän oikeasti ole ollut valmis sitoutumaan suhteeseemme.
