Elämään kuuluu niitä hyviä hyppyreitä ja syviä kuiluja. Jotkut tasapainoiset ihmiset saavat ja osaavat nauttia niistä rennommin, ottaa kuilut vastaan löysemmin. Itse en osaa, valitettavasti.
Kun tapahtuu jotain kivaa se yleensä tarkoittaa että koko lähipiirillä on oikein rattoisaa. Ja taas kortin kääntöpuoli ei ole läheskään niin mairitteleva.
Ja jos osaisi ottaa iisimmin ei tämä kaikki olisi läheskään niin kuluttavaa… Mutta osaako sitä ihminen nauttia elämästä sitten enemmän vai vähemmän?
