Aikoinaan sitä suunnitteli koko elämänkaaren valmiiksi. Rakensi elämänsä mielikuvien varaan. Vasta tai jo tässä vaiheessa elämää, monet asiat ovat toisin.
En ole rakentanut itselleni kovinkaan kummoista uraa johtuen ehkä siitä etten lopulta intoutunut opiskelemaan… Perhe-elämäkin on kovin toisenlaista kuin olisin haavemaailmassani toivonut. Ehkä kuitenkin suurimpana menetyksenä on lapsimäärän kutistuminen yhteen. Tosin elän toiveessa vieläkin, mutta kovin suuret odotukset kävisivät liian raskaaksi kantaa päivittäin.
Toisaalta suurimpana saavutuksena pidän lapsen saamista. jos jokin asia voi kasvattaa ihmistä niin äitiys. En näe suurempaa lahjaa olevankaan olemassa.
Pienenä saavutuksena pidän myös parisuhdetta. Vaikka karikoita onkin, jotenkin niistä vain luovitaan aina eteenpäin. Aika kiitettävä suoritus ihmiseltä jota ei ympyröi kestävät parisuhteet. Oikeammin olen kuullut niistä, mutta en tavannut…
