Näin sadepäivän kunniaksi, ja koska Ilkeät lomalaiset ry:n toimistolta jatkuvasti huudellaan, Anni-Helenakin päättää jo edes haaveilla tulevasta lomastaan. Neiti, joka riekkuu muutenkin liikaa, yrittää asennoitua laidunkauteensa molemmat päät jäässä. On vaaraksi ympäristölle, että pomo on myöntänyt tälle villikissalle neljä viikkoa aikaa olla sekä rannalla että rappiolla. Punakyntinen pantteri tulee vaanimaan saaliitaan terasseilla, yökerhoissa, julkisissa, toreilla, kaupassa, lenkkipolulla – jopa virtuaalisestikin! Sillä tuulella ollessaan pantteri ottaa heti omansa, joskus on malttia leikkiä pidempään ja heilutella kesäauringossa laiskasti tassua, napauttaa karkuun pyrkivää saalista tiukasti ja määrätietoisesti. Loppuunkalutut raadot huitaistaan armotta ulos. Sääliä – etenkään säälipimppiä – ei tunneta. Anni-Helena odottaa pelonsekaisin tuntein pantterikauttaan. Yöt tulevat olemaan pitkiä ja hikisiä ja univelka mahtava.
