Tarinamme päähenkilö Anni-Helena on kova tyttö jumppaamaan. Haisevissa saleissa hikipannassa ja piukeissa trikoissa häntä ei näe – jumppaliikkeitä tehdään juuri siellä missä sattuu alkaa haluttamaan. Loistavat vetiset lomasäät ovat lähinnä pakottaneet jumppaamaan sisätiloissa, jolloin tuleekin kuuma. Hikipisarat valuvat, iho kiiltelee, meikit ovat pandana ja hulmuhiukset menevät sekaisin. Takaraivolle saattaa muodostua hiuksista sotku, tuhero. Erinäisiä rivouksia pääsee suusta ja niistä vasta innostutaan. Pyllyyn saattaa ilmestyä kämmenenjälki tai ranteisiin hiertymät. Ei vielä mummoiässä oleva AaaahAnni-Helenaaaa on notkea kissa, mutta silti jostain diagnosoimattomasta syystä kiihkeässä huumassa kokee ennennäkemättömiä kouristuksia – pohkeet menevät krampppiin ja jalkapohjassa vetää suonta. Mutta jumppatunnin päätteeksi sekaisissa lakanoissa lepää raukeana punakyntinen pantteri, vieressä lähes kuiviin imetty saalis taikka salarakas. Vielä varmistutaan, että saalis todella on jo täysin hyödytön ja saaliinjämät tuupataan pihalle. Salarakkaan tyhjentämisessä ollaan vielä huolellisempia, kotijoukoille ei ahne narttu AH jätä pisaraakaan. Lopuksi katsotaan vielä kalenterista seuraava jumppatuntiaika.
