Anni-Helenalle on talven aikana ilmestynyt jostain pikkuveli. Joka ei ole biologista eikä mitään muutakaan sukua. Tämä on jopa AH:n mielestä erittäin omituista, mutta näin vain on, että meililaatikkoon tipahtelee posteja, joissa allekirjoituksena on pikkuveli, kännykkä piippailee tekstareita, joissa nimitellään Alfanaarasta siskoksi ja saapa AH muiden öisten puheluiden lisäksi sellaisiakin, joissa omasta soitostaan yllättyneeltä kuulostava miesääni kyselee siskonsa sijaintia! Kerrassaan merkillistä, miettii auttamatta utelias Anni-Helena. Kun asiaa pidemmälle ajattelee, pikkuveli on ajatuksena tietenkin sydäntälämmittävä ja ikäänkuin nostaa välillä lapsenomaiseen menoon – mutta ei missään nimessä lapselliseen! – taipuvaisen neidin Aikuisten Maailmaan. Siis nythän on oiva tilaisuus päteä tälläkin saralla ja opastaa pikkuveljeä, intoilee Anni-Helena melkein tätimäisesti. Pikkuveli on tähän mennessä kaivannut mielipiteitä eksistentiaalikriisissään ja tietenkin ikuisissa naisongelmissaan. Anni-Isosisko-Helena onkin näissä asioissa aivan varmasti paras auttaja. Voi olla, että AH:n ohjeilla – jos tämä korkkareiden korkoja mittaileva heikun keikun onnistuu elämäntapavalmennuksessaan yli odotusten – kaupungin yössä nähdään muutaman kuukauden päästä (eli kuumina elokuun öinä) yksi uusi salaperäinen miespuolinen saalistaja, joille naiset ovat polttoainetta ja käyttötavaraa. Pikkuveli on nimittäin antanut rivien välistä ymmärtää olevansa aikamoinen säätäjä, joten maaperää on siis vain hieman möyhennettävä. Kaikkien miesten suosikki-isosisko kikattaa ja vetää keltaiset kumihanskat juuri laitettujen pitkien kynsiensä suojaksi.
