Olen ajatellut miehiä. Ja korkokenkiä. Ei tietenkään yhdessä. Miehistä huomasin joutuvani häiriintyneeseen tilaan – tuli levoton olo, aivan kuin viimeksi lenkkipolulla, jossa ohitse juoksi pakarat värähdellen epäilemättä valioyksilö. Edessä, piukeissä juoksushortseissa kiristelevät lihakset saivat Anni-Helenankin tossuihin vauhtia – ainahan voi selittää jopa itselleen juoksevansa vain sopivasti peesissä. Kun näihin objekteihin päästiin, ajattelin samalla myös korkokenkiä, joita täytyy ostaa lisää. Niitä tuskin koskaan on liikaa.
