Jumalattoman ja jumalallisen elämän kohtaaminen on A-H:lle vaikea paikka. Ehkä neidin kevytkenkäisyys on jo niin roisia, että joku korkeampi voima on päättänyt puuttua peliin ja heittää tielle vakaumuksellisia henkilöitä. Anni-Helena otti vastaan kutsun poiketa iltateellä erään hurmaavan miehen luona. Tarkkavainuinen neiti oli haistavinaan, ettei kyseessä ollut ihan vain teetä ja sympatiaa. Kulissit pidettiin kunnossa puolen iltaa, teetä meni litrakaupalla ja juttua riitti maallisistakin asioista. A-H tosin ei mahtanut itselleen mitään, vaan tuoksui huumaavalle, kieputti hiuskiehkuraa, hipelöi korvakorujaan, risti pitkiä sääriään, keikutti peppua ja ajatteli kiivaasti mitä iso kirja sanoo esiaviollisesta seksistä. Kiihkeät suudelmat eivät ilmeisesti olleet vielä suurta syntiä, mutta niin vain kävi, että viimein Anni-Helenan oli jo oltava muualla. Pikkupöksyt jalassa, korot kopsuen ja nännit nöpöttäen neiti kiirehti illan päätteeksi pysäkille. Mielessä oli vain yksi kysymys; tältäkö se kuiva kausi tuntuisi – märältä?
