Sekalaisilla treffeillä käyminen on Anni-Helenasta virkistävää ajankulua. Vaikka varsinainen miestenkuluttaja onkin, ei hänestä massadeittailijaa kuitenkaan saa. On olemassa hyviä, huonoja ja yhdentekeviä treffejä. Ikävimpiä ovat yhdentekevät – niistä ei jää edes mitään, mitä mummuna (jos AH:n elämäntyylillä mummuikään eletään) muistella. Optimistisena tytsynä AH muistelee mieluiten juuri hyviä kohtaamisia. Tällöin miehessä on tietenkin jotain, mikä vetoaa. Hamassa menneisyydessä oli eräänä pakkasiltana sovittu tärskyt jonkin sortin menestyjän kanssa. Mies oli pitkä, hyvin pukeutunut ja halusi halata. Nämä kaikki kallistivat Anni-Helenan vaakakuppia jo plussan puolelle, mutta pahimpaan nakeliin tyttö jäi huomatessaan menestyjän silmät. Oli heti jo liian myöhäistä ja AH tajusi olevansa pahan kerran kusessa. Imelien rakkausrunojen höpinät silmistä, jotka ovat syvät kuin kaivo, kävivät – hups vain – toteen. Jonkin sortin menestyjästä tulikin Anni-Helenan akilleen kantapää, jonka vuoksi aikoinaan itkettiin ja kiukuteltiin. Kun raivotar Anni-Helena riittävän monta kertaa huomasi muistuttavansa ripsareineen pandan sukulaista, sai neiti viimein itsensä järjestykseen. Hysteerinen käyttäytyminen ei vain sovi vampille, joten ryhtiliike tuli nopeasti tehtyä. Nykyään jonkin sortin menestyjä on kiltisti kotonaan vaimokkeen kanssa, tosin kuri taitaa olla löysähköä, sillä miehestä on tehty havaintoja laaksoilla ja kukkuloilla sekä A ja B -rapussa.
