Kadun varrella seisoskelee Anni-Helena, ei seisoskele sillä tavalla vaan ihan taksia odottamassa. Vieressä on vino pino maalipurkkeja, pensseleitä, tapettirullia ja kaikenlaista hyvin outoa tavaraa. Neiti tupruttaa jo aika monennetta savuketta, päivä on ollut raskas eikä loppua vielä näy. Koroilla keinuen ja samalla niiden katkeamista peläten AH tuijottaa ostoksiaan. Miten tähän on päädytty, neiti tuumii, oikein porvarilliseksi kunnon kansalaiseksi, joka ostaa korkkareiden sijasta remonttitarvikkeita. Tämänkin homman olisi joku salarakas saanut tehdä, käydä maalikaupoilla ja leikkiä remppamiestä, ehkä samalla hoidella AH:takin hiukan. Mutta ei, salarakkaat ovat joka ikinen kaikonneet ties minne heti kun olisi pitänyt auttaa neitoa pulassa. Mutta AH ei lannistu, sillä uusi yläkerran naapuri näytti olevan salskea nuorimies, jolla on ollut nyt kolme päivää aikaa vetää omia johtopäätöksiä ja ajatella tulisen kuumia päiväunelmia alakerran apartmentin naikkosesta. Pian voisikin mennä rimputtamaan naapurin ovikelloa, tuumaa Anni-Helena, laskelmoiva pikku hyväksikäyttäjä.
