Mietin enste, pitäskö 200. blogin kunniaks kirjottaa jotain viksua ja vilmaattista- mut tulin siihen tulokseen, et täs vaihees on turha ruveta teeskenteleen jotain muuta ku on. Eli samaan vanhaan diippadaappatyyliin..
Jäin tos miettimään Ewazin blogia luetttuani et taas on mullakin kohta edes työkkärikäynti. Ja tiedän vastauksenkin ennelta- oman alan töitä ei ole tarjolla ellet ole valmis perustamaan omaa yritystä. Sit kyl töitä piisais vaik lampaat söis..
Samaa vaihtoehtoo on ny tarjottu joka kerta käydes vimoset ööö… 10? vuotta. Alkaa kyl varmaan oleen taidotkin niin ruostees, et jos asiaa ees harkittis ni jonkinlainen päivityskoulutus ois paikallaan. Mut eipä ainakaan viä toi yrittäjän osa innosta- pari vuotta ny vierestä seurannu jos jonkinlaisten yrittäjien touhuja ja kyl se vaatii ainakin sen, ettei tartte lapsukaisten perään murehtia. Ehkä sit seuraavan 10 vuoden päästä..
Usein oon retostellu sillä, etten o päivääkään tehny töitä joihin oisin pätevä- vaik mul kaks ammattitutkintookin on. Kun ei tuo elo aina mee niinkuin sitä suunnittelee. Mut oonpahan sit nähny jos jonkinlaista työtä ja työpaikkaa vuosien varrella- mullle kun on periaattees ihan sama mitä leipänsä eteen ahertaa jos vaan selkä kestää ja työajat sopii lasten päivärytmiin. Ja kiva jos palkkaa saa viel ees vähä enempi ku työkkärin peruskorvaukset. Jäi noista liitoista aikonaan hiukka ahistava maku ku kursseilla istuttiin päiväkausia…
Joskus kadehdin ihmisiä joilla on selkee näkemys ja intohimo työhön jota tahtovat tehä- oli se sitten kirjanpitoo, moottorin korjausta tahi tilastotieteen ohjelmasovitusten testausta.. Ite oon aikonaan jopa viihtyny vallan mainiosti pöllöpalikkatehtaan liukuhihnalla toistamassa yhtä ainutta liiketta 8 tuntii päiväs.. Jäipi aikaa miettiä maailman menoo ku ei tarttenu ajatella työtä. Tosin ei sitäkään ikuisuuksia varmaan jaksais..