Tähän jää näköjään koukkuun.. Muuten vois kait miettiä mitä tääl hosuu- eilen ku on sit jo kokeiltu elämättömyyslistan Tampereen kärkisijoja niin sopii miettiä missä Elämä ;D
Blogin paremmuus perinteiseen päiväkirjaan lie siinä, et joskus voip saaha kommenttia joka ihan oikeesti pistää miettimään ja mahdollisesti aikaansaa muutoksia. Enkä ny tarkota tsemppiä-lausahduksia, jotka nekin ovat kyl ihania pahoina päivinä. Päiväkirjahan ei koskaan kannusta jos ei ite sitä sinne kirjoita.
Tietty tulee hiukan mietittyä mitä kaikkee itestään viittii julkisesti kertoo, mut ite oon aina ollu sen verran sulkeutunut luonne, etten o päiväkirjallekaan kaikkee tilittäny, ainakaan ennen kuin oon asian valmiiks kypsytelly päässäni. Kavereilta tullu jopa palautetta et blogien kautta kerron asioita joista en o koskaan heille puhunu… Voiskohan johtua myös siitä etten o saanu suunvuoroo? ;P