Eilisiltaisesta jaetusta palkintosijasta (ihmiset joilla ei ole elämää) huolimatta en koe tarvitsevani ELÄMÄÄ. Mulla on jo tää nykyinen, joka muokkautuu tarpeen ja tilanteen mukaan.
Eikä cityily mielestäni tarkoita elämän pakoilua-se ei ole läheisiltäni pois ja ehdin tehdä kaiken haluamani siitä huolimatta. Toiset katsoo piristyksekseen telkkaria-mä käyn hihittelemässä cityn sivuilla. Nauru on portti iloon ;D
Onhan mun elämässä säätämisen varaa-kellään ei kait ’täydellistä’ elämää oo- mut en aio tehä sitä muitten oletusten mukaan. Elämäni tuleee olla mulle sopiva ja mun näköinen, ei ulkoapäin tulevien odotusten muokkaama. Eikä tämä tarkoita ryhtymistä anarkistiksi tai ääriliikkeen kannattajaksi, vaan omien rajojensa ja tarpeidensa tunnistamista ja niiden mukaan elämistä.
Nauttikaa elämästänne-se on ainoa minkä saatte 😀