Tai vaikka peruna. Tai kissan viikset. Tuoksuukohan kissan viikset muuten varsinaisesti miltään? Siis jos jättää niihin kiinnittyneen kissan ominaistuoksun huomiotta?
Tarkoitus oli siis tuumata hajuja. Miksi jokin asia haisee mielstämme pahalta ja toinen hyvältä. Aivan pienelle lapsellehan hajut ovat pääsääntöisesti kiinnostavia- luokitteli aikuiset ne sitten suloisiksi tai ällöttäviksi. Missä vaiheessa lapsi alkaa omaksua vanhempiensa/hoitajansa käsitykset siitä mikä on hyvä/paha tuoksu? Kuinka monta kokemusta lapsi tarvii, jotta osaa yhdistää herkullisen ruuan tuoksun siihen makuelämykseen mikä on odotettavissa? Ja kauanko kestää, ennenkuin pahat hajut mielletään pahoiksi ja kuvottaviksi?
Elämän mitaan kertyy erilaisia kokemuksia, joihin kuuluvat myös noissa hetkissä esiintyneet hajut. Jokin ikävä muisto saa meidät huomaamattamme inhoamaan mahdollisesti hyvääkin tuoksua. Ja jossain menneisyydessä koettu hyvä hetki saattaa palautua mieleemme pelkän tuoksun myötä.
Ite pidän vastaleikatun nurmikon tuoksusta, puutöiden jäljiltä ilmassa leijuvasta ’puun’tuoksusta ja monista muista. Toisaalta taas vanhan viinan haju saa multa niskakarvat pystyyn ja pahimmat luonteenpiirteet esiin- vaikka haju sinänsä ei olisi voimakas tai etoavan löykäävä.