Oon joskus nuorna likkana käyttäny runsaastikin kirosanoja sekä toisia halventavaa kieltä. Jossain vaihees tajusin, ihme kyllä, että moisella puheella aiheutan eniten hallaa itelleni- enkä pelkästään ulkopuolisten silmissä, vaan myös oma käsitys itsestäni muuttuu.
Jos jatkuvasti suoltaa suustaan silkkaa p***aa, alkaa toiston myötä oma sisäinen kuva muuttua. Kadotan kykyni nähdä kauneutta maailmassa jos jatkuvasti toistelen kuinka ruma se on. En enää näe ihastuttavia ihmisiä jos jatkuvasti vakuutan ääneen kuinka huonoja he ovat. Vaikka puhe olisi kuinka leikillistä tahansa, toistolla saamme sen merkityksen uppoamaan alitajuntaamme, missä se lopulta muuttuu mielessämme todeksi. Maailmasta tulee meille kurja ja inhottava.
En mä vieläkään o päässy täysin eroon ärräpäistä- mut verrattuna moneen tuttavapiirin ihmiseen, olen mielestäni onnistunut karsimaan rumimmat sanat käytöstä aikas minimiin. Viel kun sais käyttöön ne kauniit ja ylistävät sanat..