Eihän sitä uskonu, kun sanottiin, et ikävä iskee yllättäen viel vuosienkin jälkeen. Ilman ennakkoilmoituksia tai varotusmerkkejä. Siitä huolimatta onko surunsa surrut vai ei.
Jostain syyst tänä vuonna on tullut outo puuska- vanhojen asioiden kelaamista. Vähän haikeeta- ja jos tuntuu oikeen vaikeelta ni sit voi kattella vaik Matrixia. Saa ainakin tekosyyn pillittämiseen..
Ikävä ei enää ole samalla lailla kuin ekana vuotena- enempi tää kait jotain nostalgiaa on. Sitä se kevät teettää..
Merisosvo
s. 4.6.66 Karhula
k. 2.4.04 Espoo
Taivaas on tupakkaa viinaa ja villejä naisia… Tai ainakin meri ja isoja kaloja.