Onko äidillisyys jonkinlainen luonteenpiirre niin kuin iloisuus tai kyynisyys? Miten äiti määritellään? En ole koskaan kokenut itseäni mitenkään äidilliseksi- siitä huolimatta että oon aina nalkuttamassa kavereillekin ja muistuttamassa riittävän pukeutumisen tärkeydestä. Vihannesten syömisestä puhumattakaan ;D
Jokunen vuos sitten koin ahdistavana sen, että työkaverit, lasten kaverit vanhempineen ja jopa silloinen pomoni puhutteli mua termillä Jussin äiti. Ikään kuin oisin vain ja ainoastaan olemassa lapseni äitiyden kautta. Ja yhä vedän herneen nenää kun ex erehtyy puhutteleen mua mamiks 🙁
Miksei kukaan huomaa sitä ihmistä joka tän äitiyden roolin sisällä puhkuu ja puhisee? Vai tuonko mä itestäni esiin vain sen mikä liittyy äitinä olemiseeni? Kyl mä puhun muustakin kuin lapsistani. Vai puhunko? Naurattaa välillä ku lukee keksi-edelliselle-lempinimi- tai kuvaile-edellistä- ketjuja, useimmissa mua on nimitelty äidiks tai äidilliseks-hauskin tais olla Muumimamma-vertaus ;D Varsinainen mamin stereotypia ;DD
Nyt sit riisitellään- jos ei muuta ni kaverin 40v-kriisin sympatioimiseks. Kuka minä olen? Onko olemassaoloni tarkoitus olla vain Äiti? Entäs ne kaikki höpsötykset ja haaveet jotka eivät liity äitiyteen tai lapsiin millään tavalla? Kuka niitä kuulee? Sillä kuulluksi kai jokainen jollain lailla haluaa tulla- mikäs sen suloisempaa kuin kuiskuttaa unelmiaan, kertoa sydämensä haaveista jollekulle? Mut kuka kuuntelee- eihän Äidillä ole haaveita, toiveita, tulevaisuutta- Äiti on iäti muuttumaton, aina tukena ja turvana..
Siinä se taiskin olla- muutoksen tarve. Oi karistaappa tämä annettu rooli harteilta ja luoda itsensä uudeksi- itsensä näköiseksi. Jossain tämän herttaisuuden alla piileksii se pikku anarkisti joka haistattaa pitkät muilla ja muitten mielipiteillä. Tosi ärsyttävä tyyppi jos oikein muistan- ja ärsyttävyydessään jotekin hassun ihana ;D