Kyllä väsyttää. Tainnu olla väsy jo syyskuusta lähtien 🙁 Ja ny huomaa taas et väsy alkaa vaikuttaan arkeen- housut rupee taas kiristään ku pupeltaa väsymykseensä. Optimistina haikailen, josko tää helpottas kun työt loppuu. Tosin työt taitaa venyä vähintään viikolla- pomo pääsee sairaalaan koulutettavaks. Sen viikon saa sit hypätä ehtoisinkin asioita hoitamas.
Kuinkahan paljon sitä oikein pitää tehä hienosäätöö elämässään, et pääsee optimitilanteeseen jossa elo on mukavaa ja sen jaksaa? Eilen pohdittiin taas stressin fysiologisia vaikutuksia- ns positiivinenkin stressi voi uuvuttaa. Eustressistä tulee jossain vaiheessa salakavalasti distressiä vaik ärtymyksen aiheita ei oiskaan. Aivan kuin jalo joutilaisuuskin lipsahtaa usein laiskotteluks ja velvollisuuksien välttelyks. Tuntuu että aivotkin tahmaantuu…