Tai nyt jo kirjahyllyssä ;D Likkakaveri yllätti tuomalla synttylahjan etukäteen- tänäkin vuonna valinta osu nappiin, paketista paljastui T.Harris’in Nuori Hannibal. Luettukin jo, sopankeiton ja kampaamoleikkien välissä.
Kuinka sydän jäätyy? Muut Harrisisn kirjat lukeneena tiedän jotain kirjan henkilöhahmosta- mut aina jää jotain puuttumaan, et vois ees hetken ymmärtää henkilöhahmon tunteita. Onko kyse puutteellisesta empatiakyvystä- jommalla kummalla?
Mielenkiintoisin kirjan aihe lie jo aiemmissa kirjoissa esiintynyt muistipalatsi- keino muistaa ja säilöä muistoja. Sellainen ois itellekkin joskus tarpeen, kun tuntuu usein et pää on kuin verkkokassi- pienimmät aatokset yksinkertaisesti varisevat pois..