Kateuden kalvas mato

kaihertaa jälleen. Ja niin hölmöstä asiasta kuin taidosta pyytää. Kun pyytäminen on jostain syystä niin vaikeaa.

Kyl mä nyt selviän semmosista arkipäivän jutuista ku: ojentasitko suolan tai pitäistkö hetken ovea auki. Mut sit kun pitäis pyytää jotain isompaa tai henkilökohtasempaa ni menee kieli solmuun. Vaik tiedän et on ihan jees kysyä puhelinnumeroo tai toista tärskyille, ni multa se vaan ei luonnistu.

Sanoin mä kerran kyl jo suoraan et kahvilla ois kiva nähä-mut ilmeisesti ei toista tarpeeksi innosta 🙁 Ei voi mitään. Tai siis vois-mut se ei multa luonnistu. Tai ehkä.. Voi rähmä.